Mielestäni ajatukseni ovat että...

Puheeni vihreiden puoluekokouksessa 12.6.

2011-06-13T08:37:00.000-07:00

Seuraa vanha laatikkoesimerkki.

Ajatellaanpa, että nykyisen yhteiskuntamme perusrakenteet muodostavat laatikon eli rungon – ja samalla rajoitteet – kaikelle. Sen sisällä on niihin liittyviä toimintatapoja, sääntöjä, lakeja ja niin edelleen. Yhdessä niistä muodostuu yhteiskunnan eri osa-alueiden rakennuspalikoita. Sitten on ihmisiä, joille on kehittynyt niiden pohjalta tietyntyyppisiä ajattelumalleja, arvomaailmoja ja tapoja tehdä asioita.

Ihmiset ovat myös tämän laatikon sisällä, mutta eri puolilla sitä, riippuen heidän näkemyksistään. Sitten alamme keskustelemaan, väittelemään, riitelemään tai jopa sotimaan siitä, kenen näkökulma on oikea ja mihin palikat pitäisi laatikon sisällä siirtää, että ne olisivat mahdollisimman hyvin aseteltuina oman eturyhmäsi näkökulmasta katsoen.

Mutta mikä ohjaa näitä valintoja ja pyrkimyksiä? Mihin ne arvot pohjautuvat, joiden kautta yritämme rakentaa yhteiskuntaamme haluamaamme suuntaan? Ehkä juuri se, koko laatikko itsessään, on ongelman ydin?

Lähes kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttaja onkin mielestäni kovin ilmeinen. Vaikka meillä on olemassa kaikki tieto, taito ja resurssit rauhanomaiseen yhteiseloon, jokaisen ihmisen hyvinvoinnin turvaamiseen ja elämiseen käsi kädessä luonnon kanssa, miksi me emme tee niin?

Mielestäni suurin nykymaailman ongelma on, että asioista käytävä keskustelu tapahtuu lähemmäs 100 kuin 90 prosenttisesti tämän juuri kuvailemani laatikon sisällä. Ei nähdä ilmakehää savupiipuilta, terveyttä lääkkeiltä tai laatikkoa palikoilta.

En puhu nyt fysiikan laeista. En painovoiman muuttamisesta. Puhun elämän perusasioista. Nykyisten ajatustottumuksiemme ja arvojemme kyseenalaistamisesta. Me voimme vain päättää ja toimia toisin. Me voimme rakentaa uudenlaisen maailman, ilman nykyisten ajatustottumuksien asettamia reunaehtoja, jotka vääristävät rationaalista päättelyä ja estävät loogisten sekä järkevien päätösten tekemistä. Jos siis haluamme.

Mutta voimme myös jatkaa jääkaapin alta tulevien muurahaisten tallomista, mutta ennen kuin kaapin takana pilaantuneen ruuan poistaa, muurahaisia tulee aina vain lisää.

Tällä alustuksella toivon, että vihreiden uudesta periaateohjelmasta tulee loistelias, visionäärinen ja uljas ohjelmapaperi, jota voi ylpeänä esitellä vielä lapsenlapsillekin.

Vasemmistonuorten poliittinen ohjelma vaatii talousdemokratiaa!

2011-06-06T12:46:00.000-07:00

Olen todella iloinen, että vasemmistonuorten liittokokouksessa hyväksytyssä poliittisessa ohjelmassa on todella selkeä vaatimus talouden demokratisoimisesta. He ovat myös ymmärtäneet nykyisen talousjärjestelmän ydinongelman, se perustuu korolliseen velkaan.

Toivon toden teolla, että myös vihreät nuoret ja opiskelijat (ViNO) ymmärtävät tämän asian sekä sen vakavuuden ja että perustaisimme tulevassa syysliittokokouksessa ViNOn talouspoliittisen ohjelman päivittämisryhmän.
Itse aion tätä ainakin ehdottaa.

Tässä vielä suora lainaus vasemmistonuorten poliittisen ohjelmasta:

"1.1 Raha ja velka
Talouskasvun rajoittaminen ei ole mahdollista nykyisessä velkaperusteisessa talousjärjestelmässä. Velkaperustaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki rahamme luodaan vasta, kun yksittäinen ihminen, yritys, kunta tai valtio ottaa pankilta velkaa. Kaiken velan takaisinmaksusta seuraisi talouden syöksykierre ja kriisi, jota usein luonnehditaan ylituotannoksi, alikulutukseksi tai ostovoiman puutteeksi. Velkaperusteinen talousjärjestelmä on ajanut kaikki valtaisaan maailmanlaajuiseen velkaantumiseen.

Kriisiä ei kuitenkaan synny, jos yhteiskuntaan pumpataan jatkuvasti lisää rahaa. Ongelmana kuitenkin on, että rahaa omistavat, luovat ja hallinnoivat vain yksityiset ja epädemokraattiset rahoituslaitokset. Toinen tärkeä tekijä on korko. Kaikki raha luodaan velaksi, mutta korkojen takia velkaa on aina enemmän kuin rahaa. Ainoa keino selvitä velkojen takaisinmaksusta korkoineen onkin luoda entistä enemmän velkarahaa. Tämä kuitenkin vaatii talouskasvua, jotta lisää velkaa voidaan ottaa.

Velkataakan jatkuva kasvattaminen tarkoittaa sitoutumista tulevaan talouskasvuun ja sen oravanpyörään. Yksityinen pankkisektori on tehnyt vaihdon välineestä velkaa pakottaen yhteiskunnan jatkuvasti lainaamaan ja investoimaan kasvuun. Jatkuva talouskasvu palvelee ainoastaan suurten pääomien omistajia, ei suurinta osaa maailman tai Suomen ihmisistä. Euroopan keskuspankki (EKP) on demokratisoitava ja sen on pystyttävä lainoittamaan jäsenmaitaan suoraan ilman liikepankkien välikäsiä.

Oikeus luoda ja hallinnoida rahaa täytyy palauttaa yksityistetyltä pankkisektorilta takaisin demokraattisen valvonnan alaisuuteen. Liikepankit eivät enää saa luoda lisää rahaa, jonka ne sitten lainaavat ihmisille, yrityksille, kunnille ja valtioille, vaan liikepankkien harjoittama lainaaminen pitää rajoittaa niiden hallussa oleviin rahoihin, aivan kuten suurin osa ihmisistä olettaakin asian olevan. Tämä koskee myös kansainvälisiä pankkien kaltaisia organisaatioita kuten Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF).

Julkinen sektori voi korvata velkaperusteisen rahan velattomalla rahalla aiheuttamatta inflaatiota tai deflaatiota. Samalla se kuitenkin voi tarjota kansalaisille täysin samat tai jopa paremmat palvelut. Suomeen tarvitaan kansanpankki, joka voi tarvittaessa luotottaa julkista sektoria. Raha ja velka pitää ottaa ihmisten ja ympäristön palvelijaksi. Tähän asti ne ovat määränneet yhteiskuntaa jatkuvasti kasvamaan, tehostamaan ja kuluttamaan lisää luonnonvaroja.

Kun raha on saatu demokraattiseen kontrolliin yksityisen pankkisektorin alaisuudesta, kenenkään ei tarvitse enää velkaantua synnyttääkseen yhteiskunnan kaipaamaa vaihdon välinettä. Näin ollen rahan luonne itsessään ei enää pakota taloutta kasvamaan. Tämä mahdollistaa luonnonvarojen kestävän käyttämisen ja ympäristön saastumisen lopettamisen, mutta myös ihmisten hyvinvoinnin lisäämisen."

Miksi, miksi ja mitäs sitten?

2011-06-04T07:58:00.000-07:00

Miksi aika riittää vain työntekoon?
Kysely: Suomalaisten aika riittää työntekoon muttei lepoon http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kysely+Suomalaisten+aika+riitt%C3%A4%C3%A4+ty%C3%B6ntekoon+muttei+lepoon/1135266291507

Miksi työpahoinvointi ja masennus lisääntyvät?
Työpahoinvointi maksaa kymmeniä miljardeja http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110362989&ext=rss
Lähes miljoona suomalaista syö masennuslääkkeitä http://www.topiikki.fi/10x/nayta/1715/L%C3%A4hes%20miljoona%20suomalaista%20sy%C3%B6%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeit%C3%A4/

Miksi Suomessa on "miljoonan marginaalin prekariaatti"?
Radikaaleinta on arki http://www.intokustannus.fi/kirja/radikaaleinta_on_arki/

Miksi pomot päättävät toistensa palkoista?
Yritysten huippujohtajat päättävät toistensa palkoista http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Yritysten+huippujohtajat+p%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4t+toistensa+palkoista/1135266250063

Miksi tuloerot kasvavat?
"Suomi valitsi tuloerojen kasvun" http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2010/04/07/suomi-valitsi-tuloerojen-kasvun/20104922/12

Miksi jotkut joutuvat elämään ilman tuloja?
Tulot 0 euroa! Jo 20 000 kotia elää näin http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/06/02/tulot-0-euroa-jo-20-000-kotia-elaa-nain/20117798/139

Miksi kotitaloudet velkaantuvat koko ajan enemmän?
S&P: Kotitalouksien velkaantuminen uhkaa Pohjoismaiden vakautta http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2011/05/30/sp-kotitalouksien-velkaantuminen-uhkaa-pohjoismaiden-vakautta/20117642/12?rss=4

Miksi valtiot velkaantuvat koko ajan enemmän?
The global debt clock http://www.economist.com/content/global_debt_clock

Miksi osinkotuotot kasvavat?
Osinkotuotto nousee uuteen ennätykseen http://www.taloussanomat.fi/porssi/2009/03/25/osinkotuotto-nousee-uuteen-ennatykseen/20097815/170

Miksi pienellä eliitillä on hallussaan koko ajan enemmän varallisuutta ja omaisuutta?
Huippurikkailla entistä suurempi osuus maailman varallisuudesta http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Huippurikkailla+entist%C3%A4+suurempi+osuus+maailman+varallisuudesta/1135266576074

Miksi suuryhtiöt irtisanovat koko ajan enemmän työntekijöitä?
Nokia: Jättipotkut! http://www.taloussanomat.fi/tietoliikenne/2011/04/27/nokia-jattipotkut/20115581/12
Outokumpu vähentää noin 350 työntekijää http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2011/05/16/outokumpu-vahentaa-noin-350-tyontekijaa/20116927/12
Pöyry aloittaa 2 500 ihmistä koskevat yt-neuvottelut http://www.hs.fi/talous/artikkeli/P%C3%B6yry+aloittaa+2%C2%A0500+ihmist%C3%A4+koskevat+yt-neuvottelut/1135260890738
UPM:ltä kova paukku: yt-neuvottelut kaikilla sahoilla http://www.uusisuomi.fi/raha/39322-upmlta-kova-paukku-yt-neuvottelut-kaikilla-sahoilla

Miksi leipäjonot pitenevät?
Työttömyys kasvattaa leipäjonoja koko Suomessa http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ty%C3%B6tt%C3%B6myys+kasvattaa+leip%C3%A4jonoja+koko+Suomessa/1135266159593

Miksi miljardi ihmistä näkee nälkää, vaikka ruokaa tuotetaan tarpeeksi kaikille?
Nykymenolla ruoan hinta ei enää laske http://www.kepa.fi/uutiset/8356
Does the World produce enough food to feed everyone? http://www.worldhunger.org/articles/Learn/world%20hunger%20facts%202002.htm#Does_the_world_produce_enough_food_to_feed_everyone

Miksi ihmisten kokema hyvinvointi ei ole kasvanut kahteenkymmeneen vuoteen?
GPI laskettu ensimmäistä kertaa Suomelle - Aito kehitys kääntyi laskuun 20 vuotta sitten http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_07_08_gpi.html

Tarvitsemme kohta kaksi maapalloa, jos nykyinen kulutuskulttuuri jatkuu. Mutta mistä se toinen maapallo löytyy?
'Humans will need two Earths by 2030' http://www.hindustantimes.com/Humans-will-need-two-Earths-by-2030/Article1-613400.aspx

Ja mitäs sitten, kun työpaikat katoavat?
Talouselämä: Robotit vievät siivoojien työpaikat http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2011/05/14/talouselama-robotit-vievat-siivoojien-tyopaikat/20116873/12
Hyvästit kassaneideille - täysautomaattikassa markkinoille http://www.tekniikkatalous.fi/ict/article591264.ece

Kuva (Flickr: openpad)

Näitä juttuja tulee mietittyä aina vähän väliä. Kovasti masentaa. Mehän voisimme vain päättää toisin. Miksi emme tee niin? En ymmärrä. En yksinkertaisesti ymmärrä.

Ajatuksia vihreiden ja vasemmiston talouslinjoista

2011-05-19T01:40:00.000-07:00

Ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa liittyen vihreiden nuorten ja opiskelijoiden (ViNO) kevätliittokokoukseen ja vasemmistonuorten tulevaan kevätliittokokoukseen sekä yleisesti vihreiden ja vasemmiston talouspoliittisista linjauksista.

Tein siis ViNOn liittokokoukselle aloitteen valtio-omisteisen pankin perustamisesta Suomeen. En tiedä, onko vihreiden keskuudessa esitetty tällaista aiemmin, mutta vastaanotosta päätellen idea oli uusi ja hämmentävä. Myönnän, että keskustelun käyminen aloitteen kautta ei ole oikea tapa lähteä liikkeelle puhumaan näin suuresta asiasta, mutta nyt olen ainakin nostanut ankan pöydälle. Aloite siis hylättiin, mutta tulen jatkamaan asiasta puhumista ja toimimaan sen eteen, että asia otettaisiin myös vihreiden tavoitteeksi.

Aloitteen voi lukea täältä.

Puheenvuoroni ViNOn kevätliittokokouksessa 2011:
"En tullut puhumaan vaaleista, tulin puhumaan omasta aloitteestani ja se menee näin:

Talouskasvun rajoittaminen ei ole mahdollista nykyisessä korolliseen velkaan perustuvassa talousjärjestelmässä. Tämän järjestelmän ainoa rajaton resurssi on velkaraha, jonka luonti on annettu käytännössä kokonaan yksityisille pankeille. Talouskasvu on siis riippuvaista talouden velkamäärän kasvusta. Velan määrän kehitys onkin hyvä talouskasvun mittari. Mitä nopeammin velan määrä kasvaa, sitä nopeampaa on normaalisti myös talouskasvu. Toisaalta taantumassa tai lamassa velan määrän kasvu hidastuu oleellisesti. Velkaan taas liittyy aina korko, joka osaltaan pakottaa talouden kasvamaan loputtomasti – tai on nykyjärjestelmässä toinenkin vaihtoehto, totaalinen romahdus, josta ollaan saatu jo vähän esimakua.

Teoreettisessa optimitilanteessa reaalitalouden sisällä "korkovoitot" palautuvat järjestelmään, mutta asia ei vain ole käytännössä niin. Korko on ongelma, koska kaikki raha ei kierrä reaalitalouden sisällä. Rahaa halutaan myös säästää, sitä "valuu" muihin maihin ja sitä sijoitetaan reaalitalouden ulkopuolelle.

Valtion kulutus rahoitetaan keskuspankkirahalla. Joissakin maissa valtiovarainministeriöllä on luotollinen tili keskuspankissa, jolloin valtio saa varansa suoraan keskuspankista. Euroopan unionissa tämä on kielletty, joten valtioiden pitää hankkia keskuspankkiraha yksityisiltä pankeilta. Onkin hyvä muistaa, että ei ole olemassa "valtion rahapussia" ja jotain "muuta rahapussia" on vain yksi yhteinen "pussi", jonka sisällä yksityisten pankkien luomaa korollista velkarahaa siirrellään paikasta toiseen.

Nykyjärjestelmässä rahataloudelliset seikat vaikuttavat suorasti tai epäsuorasti oikeastaan kaikkeen, mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Koko talousjärjestelmä on ihmisten keksimä, joten on täysin käsittämätöntä, ettei se ota huomioon esimerkiksi maapallon luonnonvarojen rajallisuutta, mutta pakottaa kyllä itsensä loputtomaan kasvuun seurauksista välittämättä. Siksi meidän on muutettava talousjärjestelmän sääntöjä ja ajattelulogiikka perinpohjaisesti sisältä päin. Ensiavuksi on perustettava valtio-omisteinen pankki, joka hillitsisi valtion velkaantumista yksityisille pankeille ja jonka avulla voisi kohdentaa reaalitalouden rahaliikennettä kestävämmin ja oikeudenmukaisemmin.

Jos emme hyväksy keskitettyä vallankäyttöä politiikassa, meidän on kysyttävä itseltämme, miksi se muka on välttämätöntä taloudessa. Talous on demokratisoitava!"

Vasemmisto ja valtion pankki
Vasemmistoliitto on nostanut aiheen esille aiemminkin. Paavo Arhinmäki puhui puoluevaltuustopuheessaan 27.3.2010 näin:

"Perusturva- ja minimipalkka-aloitteidemme lisäksi ajatus valtion omistamasta kansanpankista on lyönyt läpi ihmisten tietoisuuteen. Henkilökohtaisella tasolla ihmiset kaipaavat pankkia, joka olisi olemassa heitä varten, eikä pyrkisi joka käänteessä maksimoimaan palvelumaksuja ja voittoja. Pankkia, jossa ei laskun maksamisesta tarvitse pulittaa kuutta euroa tai ensimmäisenä tarjota rahastosijoituksia.

Laajemmassa mittakaavassa kansanpankki toisi vakautta ja luotettavuutta talousjärjestelmään. Liikepankkeihin on sisäänrakennettu riski, jota voidaan vähentää valvontaa lisäämällä, mutta joka ei poistu, ennen kuin maailmantalous on otettu demokraattiseen valvontaan ja hallintaan.

Etenkin veroparatiisien kautta pankkien taseissa on yhä jättimäisiä piilotettuja riskejä, joissa Suomessakin toimivat pankit ovat osallisina vähintään mutkan kautta. Maailmanlaajuiset suuret finanssiongelmat koskevat jatkossa käytännössä aina myös Suomea. Onkin rohkaisevaa nähdä, että tutkimuksen perusteella 76 prosenttia potentiaalisista äänestäjistämme ja 54 prosenttia muista haluavat Suomeen valtion omistaman kansanpankin. Voittoa tekemätön ihmiskeskeinen pankki toisi vakautta ja todennäköisesti muuttaisi myös liikepankkien toimintaa kohti tavallisten ihmisten tarpeita."

Myös vasemmistonuorten tulevassa liittokokouksessa on luvassa kriittistä ja hyvää tekstiä talousjärjestelmästä. Tässä lyhyt lainaus VaNun poliittisen ohjelman luonnoksesta (joka hyväksytään/hylätään tulevassa liittokokouksessa):

"Oikeus luoda ja hallinnoida rahaa täytyy palauttaa yksityistetyltä pankkisektorilta takaisin demokraattisen valvonnan alaisuuteen. Pankit eivät enää saisi luoda lisää rahaa, jonka ne sitten lainaavat ihmisille, yrityksille, kunnille ja valtioille, vaan pankkien harjoittama lainaaminen pitää rajoittaa niiden hallussa oleviin rahoihin, aivan kuten suurin osa ihmisistä olettaakin asian olevan. Tämä koskee myös kansainvälisiä pankkien kaltaisia organisaatioita kuten Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF).

Julkinen sektori voi korvata velkaperusteisen rahan velattomalla rahalla aiheuttamatta inflaatiota tai deflaatiota. Samalla se kuitenkin voi tarjota kansalaisille täysin samat tai jopa paremmat palvelut. Suomeen tarvitaan kansanpankki, joka voi tarvittaessa luotottaa julkista sektoria. Raha ja velka pitää ottaa ihmisten ja ympäristön palvelijaksi. Tähän asti ne ovat määränneet yhteiskuntaa jatkuvasti kasvamaan, tehostamaan ja kuluttamaan lisää luonnonvaroja."

Erittäin hyvää tekstiä vasemmistolta! Mutta missä on vihreiden puheet tästä aiheesta? Vihreiden, jos keiden olettaisi olevan etunenässä vaatimassa talouden palauttamista palvelijan asemaan ja luonnonvarojen rajallisuuden tuomista kaiken lähtökohdaksi. Vai onko kyse siitä, että vihreiden keskuudessa ei ymmärretä nykyisen talousjärjestelmän ydinongelmaa?

Vihreät ja talouslinjat
Vihreiden elinkeinopoliittisessa ohjelmassa mainitaan mm.

"Luonnonvarojen rajallisuus sekä ilmastonmuutos pakottavat valtiot panostamaan ympäristöllisesti kestävän ja resurssitehokkaan yhteiskunnan rakentamiseen. Tässä murroksessa edelläkävijät menestyvät ja saavat etulyöntiaseman kasvavilla vihreän teknologian maailmanmarkkinoilla.

Suomesta on rakennettava vähäpäästöinen yhteiskunta - se edellyttää laajaa talouden vihreää
rakennemuutosta. Tarvitaan vihreää verouudistusta, puhdasta teknologiaa ja investointeja uuden
ajan vihreään infrastruktuuriin"

ViNOn talouspoliittisessa ohjelmassa lukee esim. näin:

"Ympäristö on materiaalisen vaurautemme ja olemassaolomme kivijalka. Talouden tulee tunnustaa luonnonvarojen rajallisuus erilaisten mittareiden, kannustimien ja reunaehtojen avulla. Tällöin ekologiset, taloudelliset ja inhimilliset kriisit vältetään parhaiten."

Sekä:

"Usein talouspoliittinen keskustelu alkaa samasta ja päättyy samaan kysymykseen: onko rajaton kasvu mahdollista rajallisten resurssien maailmassa? Tähän kysymykseen vastaaminen ei kuitenkaan ole käytännön politiikan kannalta merkityksellistä. Jos asetamme riittävän suuren hinnan saastuttamiselle ja raaka-aineiden kuluttamiselle ja talouskasvu jatkaa irtoamistaan materiaalisesta kasvusta, ei talouskasvu ole ongelma. Jos markkinat eivät löydä tapoja, ympäristön kannalta kestävissä olosuhteissa nykyisen kaltaisen materiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen, on hallittu taloudellinen taantuma parempi vaihtoehto kuin ympäristön tuhoutuminen."

On erittäin hyvä, että ohjelmissa mainitaan luonnonvarojen rajallisuudesta sekä saastuttamisen ja raaka-aineiden todellisten kustannusten lisäämisestä hintoihin. Sitä toden teolla tarvitaan. Mutta tässä ei ymmärretä mielestäni nykyisen talousjärjestelmän pohjimmaista luonnetta (korko+velka), eikä sitä että nykyjärjestelmässä vaihtoehdot ovat kasvu tai romahdus*, mutta minkä kustannuksella?

En myöskään ymmärrä, miksi talouskasvun pitäisi olla itse tarkoitus? (Pois lukien tästä se tosiseikka, että nykyjärjestelmä pakottaa itsensä kasvamaan). Kysymysmerkkini koko suurenee vielä entisestään kun aletaan puhumaan rahajärjestelmän perusluonteesta. Miksi velan ("rahan") luomis- ja kontrollointioikeus on melkein täysin yksityisten pankkien käsissä, jotka pyrkivät liikevoiton kasvattamiseen siinä missä muutkin vapaan markkinatalouden yritykset! Kysynpä vain.

Vihreiden tämän hetkinen käsitys ratkaisusta tuntuisi siis olevan "tehdään saastuttamisesta ja kuluttamisesta niin kallista, että sitä ei tapahdu". On kuitenkin aina ihmisiä tai tahoja, joilla on niin paljon rahaa, – ja jotka luultavasti saastuttavat sekä kuluttavat muutenkin eniten – että ne pystyvät kyllä halutessaan jatkamaan samaa rataa, mikäli näitä asioita ei yksinkertaisesti kielletä. Toki voidaan miettiä myös progressiivisia ympäristö- ja haittaveroja. Jos keskipalkkaisella on suurinpiirtein varaa ostaa henkilöauto, niin rikkaalla tulisi olla juuri ja juuri varaa ostaa oma yksityinen lentokone.

Mutta. Nykylogiikalla talouskasvun täytyy olla myös suurta, että koko taloudellinen rakenne ei romahtaisi. Eli tässä ei yritetä ratkaista ongelmaa, vaan koitetaan löytää "vihreä ulosmenoramppi" puuttumalla seurauksiin. Se ei kuitenkaan ole toimivaa pitkällä aikavälillä. Syöpä ei parannu sillä, että kasvaimen päälle liimaa suuren laastarin. Se häviää kyllä hetkeksi näkyvistä, mutta etäpesäkkeet leviävät.

Velka ja sen korot nousevat vuosi vuodelta – niin kotitalouksilla, yrityksillä, kuin valtiollakin – mikäli talous- ja rahajärjestelmän peruslogiikaan ei puututa. Tarvitaan suuri, perinpohjainen uudistus koko talousjärjestelmään, logiikkaan ja -ajatteluun. Mielestäni voimme alkaa puhumaan oikeasti vihreästä yhteiskunnasta – ja miettimään, miten se saavutetaan – vasta sitten, kun tämä taloudellisen kasvun pakko, siihen liittyvä jatkuva kilpailu ja kuluttaminen sekä yksityisten pankkien ylivalta rahanluomisessa ja kontrolloinnissa on purettu.

Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat (Jyvioni) on esittänyt yhden askeleen ottamista kohti tuota vihreää yhteiskuntaa, esittämällä vihreiden tulevaan puoluekokoukseen aloitteen: "Tuotteiden suunniteltu vanheneminen täytyy lopettaa" (aloite numero 13.). Toivon sydämeni pohjasta, että tämä askel otetaan ja että niitä tehdään lähitulevaisuudessa enemmänkin.

*1987 Wall Streetin romahdus, 1990 kiinteistöalan ja yhdsyvaltalaisten pankkien kriisi, 1992 Euroopan valuuttajärjestelmän 1. kriisi, 1993 Euroopan valuuttajärjestelmän 2. kriisi, 1994 Yhdysvaltain obligaatioromahdus, 1997 kansainvälinen finanssikriisi, 2000-2002 IT-kupla ja 2007-2008 subprime-kriisi, 2010- euroalueen kriisi (Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja? Italia?).

Mistä on yhteiskunnalliset ongelmamme tehty?

2011-04-27T04:54:00.000-07:00

Mistä on X tehty ja neljäs osa.

En ole tehnyt vielä suurempaa yhteenvetoa talousjärjestelmämme toimintalogiikasta ja ongelmista. Nyt ajattelin sellaisen tehdä. Tämä on pääsääntöisesti euroalueen sisäinen pohdiskelu. Osittain tähän kannusti minua viime viikonlopun aikana käyty vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittokokous, jonne tein aloitteen valtio-omisteisen pankin perustamisesta Suomeen. Aihe oli selvästi liian suuri ja vaikea päätettäväksi niissä olosuhteissa, joten se hylättiin, mutta keskustelu ja toiminta tulee jatkumaan ainakin allekirjoittaneen osalta.

Aloitteen perusajatus on täältä http://talousdemokratia.fi

Korostan vielä, että en todellakaan ole asiantuntija näissä asioissa ja tekstissä voi hyvinkin esiintyä asiavirheitä. Jos joku niitä huomaa, olisi hienoa, jos kommentoisit ja oikaisisit asian :)

Raha = velkaa
95-98% reaalitaloudessa liikkuvasta "rahasta" on yksityisten pankkien luomaa korollista velkaa, joka on luotu tyhjästä. Fyysisesti olemassa olevia seteleitä ja kolikoita on 2-5%:a reaalitalouden "rahamäärästä". Jos ihmettelet, miten se on mahdollista, tutustu pankkien vähimmäisvarantovaatimuksiin ja vakavaraisuusasteeseen (Basel II) sekä esim. tähän blogitekstiin luottolaajennuksesta, jossa on paljon samaakin asiaa, kuin tässä kirjoituksessa http://sheriffinlailla.blogit.fi/tag/luottolaajennus/

Yksityiset pankit luovat uutta velkaa kaksinkertaisella kirjanpidolla. Tietysti pankkien täytyy noudattaa kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia (vähimmäisvarantovaatimus, vakavaraisuusaste) ja asiakkaan täytyy täyttää pankin lainaehtojen kriteerit, jotka pankki itse määrittää.

Lyhyt esimerkki: jos velka on 100 000€, se kirjataan pankille debet-puolelle ja sinun tilille taas kirjataan 100 000€, joka on kirjanpidon kredit -puoli ja that's it. Tämän jälkeen olet velkasuhteessa pankkiin ja olet velvoitettu maksaan tyhjästä luodun lainan takaisin pankkiin lainaehtojen mukaisella aikavälillä. Lisäksi pankki lisää lainaan koron ja mahdolliset tilinhoitomaksut.

Pankit ovatkin kiinnostuneita lähinnä korkojen takaisin maksusta, koska se on pankkien voitto heidän luomasta "tuotteestaan". Siinä vaiheessa, kun lyhennät itse lainaa, vaikkapa 500€/kk, se vain vähennetään lainan perusosasta eli 100000€ - 500€ = 99500€. Sitten sitä rahaa ei enää ole, eihän sitä ollut olemassa lähtökohtaisestikaan. Laina oli vain numeroita, jotka häviävät takaisinmaksettaessa ala-asteella opitun vähennyslaskukaavan mukaiseseti. Jos maksaisimme kaikki velat pois, meillä ei olisi enää "rahaa" (joka ei nykyjärjestelmässä ole mahdollista, koska velkaa on aina enemmän kuin "rahaa").

Tästä päästäänkin nykyisen talousjärjestelmän erääseen suurimpaan ongelmaan. Kun yksityinen pankki luo velan tyhjästä, siihen liitetään korko, mutta tuota korkoa vastaavaa rahasummaa ei luoda velanluontihetkellä. Eli jos korko on esim. 2.5%, laina 100 000€ ja takaisinmaksuaika 20 vuotta, niin saat pankista lainaa 100 000€, mutta joudut maksamaan takaisin 27,176.69€ korkoja + 100 000€ lainan perusosan (http://laskurit.com/korkolaskuri.php). Mutta jos 95-97% rahasta luodaan tällä tavalla, mistä ihmeestä saadaan rahat korkojen maksuun? No tietysti ottamalla lisää velkaa, johon – totta kai – liitetään myös korko. Meillä on siis "mukava pikku oravanpyörä". (Tätä kutsutaan myös bruttokansantuotteen kasvuksi.)

Entäs sitten, jos joku ei kykenekään maksamaan korkoja takaisin, saati lyhentämään lainaa? Noh, siitä seuraa konkurssi, ulosotto ja omaisuuden menetys. Jos pankit osaavat pitää lainaehtonsa ja riskinhallinnan edes suurinpiirtein järkevällä pohjalla, ne ovat aina voittajan puolella. En pidä tästä järjestelmästä yhtään.

EKP:n ja yksityisten pankkien korkotasot

Euroopan keskuspankki pyrkii ohjauskorolla hillitsemään yksityisten pankkien myöntämien lainojen määrää, koska yksityiset pankit pelaavat keskenään ja valtion välillä tällä keskuspankkirahalla. Näin ollen keskuspankki yrittää lähinnä hillitä inflaatiopaineita – eli turhan lepsujen lainojen myöntämistä (=uuden rahan eli velan luomista) – nostamalla ohjauskorkotasoaan. Keskuspankki pyrkii kuitenkin myös pitämään talousjärjestelmää vakaana. Vaikka yksityinen pankki ei välttämättä olisikaan täysin luottokelpoinen saamaan keskuspankkilainaa, se kuitenkin luultavasti myönnetään, että talouteen ei aiheudu paniikkia ja epävarmuutta, joka horjuttaisi "uskoa markkinoihin".

Ohjauskorot taas vaikuttavat suoraan yksityisten pankkien myöntämien lainojen korkoihin, koska ne lainaavat keskuspankista keskuspankkirahaa (jolla yksityiset pankit hoitavat keskinäisen maksuliikenteensä. Myös valtio käyttää keskuspankkirahaa) ja maksavat siitä ohjauskorkoa. Yksityisten pankkien pitää pyrkiä markkinatalouden hengessä kasvattamaan liikevoittoaan, koska ovat yksityisellä sektorilla toimivia yrityksiä siinä missä Nokia tai M-Real. Yksityiset pankit tekevät sen lainojen koroilla, jotka ovat pankkifirman markkinoiman tuotteen – eli rahan – voitto-osuus. Lainojen korot täytyvät siis olla aina niin korkeat, että ne ylittävät sopivissa määrin, voitontavoittelun hengessä, keskuspankkilainojen korkomenot.

Mainittakoon myös, että euroalueella valtiot eivät saa lainata rahaa suoraa EKP:sta, vaan niiden täytyy velkaantua yksityisille pankeille (Maastrichtin sopimus).

Suomen valtion velka ja sen muutokset

Suomen valtion velka on "kehittynyt" seuraavalla tavalla:
vuonna 2000 - 55,54 miljardia dollaria
vuonna 2001 - 52,85 milajrdia dollaria
vuonna 2002 - 54,69 miljardia dollaria
vuonna 2003 - 66,89 miljardia dollaria
vuonna 2004 - 82,11 miljardia dollaria
vuonna 2005 - 86,61 miljardia dollaria
vuonna 2006 - 80,00 miljardia dollaria
vuonna 2007 - 88,14 miljardia dollaria
vuonna 2008 - 92,67 miljardia dollaria
vuonna 2009 - 94,67 miljardia dollaria
vuonna 2010 - 108,08 miljardia dollaria

Muidenkin valtioiden velan kehitystä voi seurata täällä: http://www.economist.com/content/global_debt_clock

Suomen valtion, yritysten ja yksityisten henkilöiden lainojen korkomenot
Mitä enemmän velkaa, sitä enemmän korkomenoja. Koska velkaa on koko ajan enemmän, korkojen suhteellinen osuus yleensä kasvaa suhteessa velan määrään. Asiaan tietysti vaikuttaa yleinen korkotaso, joka lähtee EKP:n ohjauskorosta. Yksityisten pankkien täytyy periä aina sitä enemmän korkoa myöntämistään lainoista, mitä korkeampi on keskuspankin ohjauskorko. Tästä seuraa tietysti lainojen korkomenojen suhteellisen osuuden nousua itse lainan "perusosaan" verrattuna.

Vuonna 2011 Suomen valtio maksaa noin 2 miljardia euroa korkoja näille yksityisille "rahanluontifirmoille". Sivuhuomautuksena sanottakoon, mikäli pankit olisivat valtio-omisteisia, korkovoitot tulisivat valtiolle. Se ei tokikaan ratkaisisi itse ongelmaa eli korolliseen velkaan perustuvaa talousjärjestelmää.

Suomen vientiteollisuus
Jotta valtio voisi edes teoreettisesti pitää taloutensa voiton puolella, on sen viennin oltava tuontia suurempaa. Eli kauppataseen on oltava plus -merkkinen. Suomella on siinä mielessä hyvä asema, että toistaiseksi vientiä on ollut enemmän, kuin tuontia.

vuonna 2000: 12,6 mrd. €
vuonna 2001: 11,8 mrd. €
vuonna 2002: 11,5 mrd. €
vuonna 2003: 9,4 mrd. €
vuonna 2004: 8,1 mrd. €
vuonna 2005: 5,4 mrd. €
vuonna 2006: 6,2 mrd. €
vuonna 2007: 6,0 mrd. €
vuonna 2008: 3,1 mrd. €
vuonna 2009: 1,4 mrd. €
Yhteensä +75,8 mrd. €

Iso kysymys onkin, kuinka kauan tase pysyy plussalla? Mikä on Suomen paperi- ja metsäteollisuuden tulevaisuus? Mikä on Nokian (ja siihen liittyvien alihankintafirmojen) tulevaisuus? Mikä on Suomen uusi kasvuala?

Miksi velka sekä tuloerot silti kasvavat, vaikka tase onkin plussalla? (Olipas retorinen kysymys…)

EU:n vienti/tuonti -tilastoja löytyy esim. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/external_trade/data/database

Yhteenveto

Homma ei siis toimi. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Mielestäni suurin ongelma on koko nykyinen yhteiskuntamalli ja erityisesti siihen liittyvä talousjärjestelmä, joka pakottaa itsensä kasvamaan seurauksista välittämättä. Jos loputon kasvu ei toteudu sen ääripää on nykysäännöillä hallitsematon romahdus. Tämä on mielestäni ironista, koska ihmiset ovat nämä säännöt ja ajattelutavat keksineet.

Tässä muutama lyhyt kohta (jotka olen jo mainunnut edellisessä tekstissäni). Tämän tyyppisiä asioita pitäisi mielestäni nostaa entistä raivokkaammin syvään yhteiskunnalliseen pohdintaan:

Meidän täytyy purkaa talouden kasvuoletukseen perustuva ajattelumalli, samalla purkautuu "kulutuksen pakko", joka on seurausta nykyisestä velkaperustaisesta talousjärjestelmästä.
Meidän täytyy purkaa nykyisen kaltaisen palkkatyönteon välttämättömyyden ajattelumalli. Kestävillä tuotteilla ja automaatiolla voisi vähentää savupiipputeollisuus-aikaisen ajattelutavan mukaisen työnteon tarvetta radikaalisti. Tällöin ihmisille jäisi enemmän vapaa-aikaa tehdä heitä oikeasti kiinnostavia asioita.
Meidän täytyy purkaa kilpailuyhteiskunta -ajattelumalli, maailmassa on tarpeeksi resursseja tyydyttämään kaikkien ihmisten perustarpeet ja hyvinvointi, mutta nykyinen riistokulttuuri vain tuhoaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla kiihtyvään tahtiin ja jopa kannustaa siihen.

Meidän ei siis tarvitse kilpailla toisiamme vastaan. Meidän täytyy taistella yhteisen hyvän puolesta, kaikki samalla puolella, koska elämme kaikki tällä yhteisellä – ja ainoalla – maapallollamme.

Pidetään huolta toisistamme ja ainoastamme.

Mistä on (kulutus)tuotteet tehty?

2011-03-15T02:54:00.000-07:00

Kolmas osa mistä on X tehty? -juttusarjaan.

Inspiroiduin aiheesta nähtyäni Hehkulamppuhuijaus -dokumentin, joka on katsottavissa YLE Areenalta tämän viikon ajan. Aihe on sinänsä "ilmiselvä", koska koko nykyinen talousjärjestelmä perustuu loputtomaan kasvuun eli siihen, että ihmiset ostaisivat koko ajan enemmän tavaraa (jota eivät oikeasti tarvitse), ja se kuinka asia toteutetaan on "suunniteltu tuotteiden vanheneminen" eli "planned obsolescence".

Dokumentissa kerrotaan mm. kuinka hehkulamput voisivat kestää oikeasti huomattavasti kauemmin, kuin 1000h, mikä oli hehkulamppuyhtiöiden kartellin aikaansaannos. Myön nailon oli alunperin todella kestävä materiaali, jonka kestävyyttä nopeasti kuitenkin heikennettiin, että ihmiset joutuisivat ostamaan tuotteita useammin. Dokumentin aikana seurataan myös hajonneen tulostimen matkaa. Käy selville, että tulostimessa on sisäänrakennettu laskuri, ja tulostin lopettaa toimintansa tietyn tulostuskiintiön jälkeen vaikka itse tulostimessa ei mitään vikaa olisikaan. Elektroniikkajätteen kaatopaikka löytyy mm. Ghanasta, jonne sitä dumpataan "käytettynä". Maa ottaa vastaan jätettä, jota se ei pysty käsittelemään ja jota ei ole itse tuottanut...

Tämä kaikki on "loogista" markkinatalouden näkökulmasta. Harmi vain, että sillä näkökulmalla ei ole mitään tekemistä realiteettien kanssa.

Toisaalta dokumentissa kerrotaan mm. yli 100 vuotta vanhasta hehkulampusta, joka toimii edelleen ja jääkaapista, joka on toiminut jo lähes 25 vuotta mukaan lukien kaapin lamppu. Eli tuotteista voidaan valmistaa kestäviä, jos halutaan. Se ei vain ole markkinoiden näkökulmasta millään tapaa järkevää, mutta ihmisten ja maapallon tulevaisuuden kannalta se on hyvinkin loogista ja tarpeellista.

The WEEE Man By Dysanovic

Kulutamme maailmanlaajuisesti tällä hetkellä 1,5 maapallon verran uusiutuvia luonnonvaroja vuodessa ja vauhti kiihtyy. Pelkästään elektroniikkajätettä syntyy 20-50 miljoonaa tonnia vuosittain. Tietokoneiden valmistuksessa käytetään tai on käytetty esim. alumiinia, antimonia, arseenia, bariumia, berylliumia, kadmiumia, kromia, kobolttia, kuparia, galliumia, kultaa, rautaa, lyijyä, mangaania, elohopeaa, palladiumia, platinaa, seleeniä, hopeaa ja sinkkiä. Ja nämähän eivät ole uusiutuvia luonnonvaroja. Viime vuonna myytiin satoja miljoonia uusia tietokoneita...

On oikeasti välttämätöntä painaa jarrua. Vaihtoehtoja on, mutta niiden näkeminen vaatii ajattelutapojen muutoksia yhtaikaisesti monilla sektoreilla.

Meidän täytyy purkaa talouden kasvuoletukseen perustuva ajattelumalli, samalla purkautuu "kulutuksen pakko".
Meidän täytyy purkaa työnteon välttämätömyyden ajattelumalli, kestävillä tuotteilla ja automaatiolla voisi vähentää työnteon tarvetta radikaalisti, jolloin ihmisille jäisi enemmän vapaa-aikaa tehdä heitä oikeasti kiinnostavia asioita.
Meidän täytyy purkaa kilpailuyhteiskunta -ajattelumalli, maailmassa on tarpeeksi resursseja tyydyttämään kaikkien ihmisten perustarpeet ja hyvinvoinnin, mutta nykyinen riistokulttuuri vain tuhoaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla kiihtyvään tahtiin ja jopa kannustaa siihen.
Meidän täytyy myös kierrättää materiaalit niin hyvin, kuin se vain on nykytekniikalla mahdollista, koska se on loogista ja järkevää rajallisten resurssien maailmassa.

Nykyään sanotaan monista asioista, että "se ei ole taloudellisesti kannattavaa" ja sen varjolla useat asiat jätetään tekemättä, vaikka se olisi realiteettien näkökulmasta erittäin viisasta. Mutta kuten hyvin tiedetään, nykyinen talousajattelu ei tunne rajoja. Talous ei tunnista, että koko ajan korkeammaksi rakentuvan pilvenpiirtäjän rakennusmateriaaleja on rajallinen määrä. Jossain vaiheessa kyllä tulee se maanjäristys, joka romahduttaa koko rakennelman. Vaihtoehtona on purkaa pilvenpiirtäjä ja rakentaa siitä monia pienempiä rakennuksia, kaikille tasapuolisesti.

ps. olen monesti miettinyt missä tämä "Herra/Rouva Talous" asuu ja miltä hän näyttää. Niin usein hänestä puhutaan, kuin korkeammasta henkilöitymästä, vaikka luulin, että kyse on vain ihmisten keksimästä asiasta...

Mistä on ihmisten ruoka tehty?

2011-02-12T09:40:00.000-08:00

"Mistä on X tehty?" juttusarjan toinen osa: ruoantuotanto ja nälänhätä.

Maailmassa tuotetaan niin paljon ruokaa jokaista ihmistä kohden, että kenenkään ei tarvitsisi teoriassa nähdä nälkää.

At least 2,720 kilocalories (kcal) per person per day
Lähde: http://www.worldhunger.org/articles/Learn/world%20hunger%20facts%202002.htm#Does_the_world_produce_enough_food_to_feed_everyone

Mikä on siis ongelma? Ai niin, se on – jälleen kerran – ystävämme raha. Tai tässä tapauksessa siis sen puute niillä vaivaisella miljardilla ihmisellä, jotka näkevät nälkää.
http://www.1billionhungry.org/hunger/why-is-there-hunger/
http://www.poverty.com
http://www.worldhunger.org/articles/Learn/world%20hunger%20facts%202002.htm#What_are_the_causes_of_hunger

Mutta jos nyt unohdamme rahan ihan hetkeksi ja mietimme tovin, miten nykyinen ruoantuotanto toimii. Miten paljon se kuluttaa luonnonvaroja, miten paljon se tuottaa kasvihuonepäästöjä, mitä voisi tehdä toisin? Voimmeko välttää tehokalastettujen merien joukkosukupuutot, voimmeko tuottaa ruoan ekologisesti ja eettisesti, voimmeko olla tuhoamatta ympäristöä sekä kaatamatta sademetsiä maatalouden ja lihantuotannon sivussa? Ja voisimmeko me kaikki – ihan joka ikinen – saada silti tarpeeksi ruokaa? No mietitäänpä.

Soijapapu, vilja ja lihantuotanto

Vuonna 2008 globaali soijasato oli yhteensä 220 miljoonaa tonnia. Soija on riisin ja vehnän jälkeen yksi viljellyimmistä kasveista. Yli 80 prosenttia soijasta murskataan karjan rehun raaka-aineeksi. Rehuja viljellään noin puolella miljardilla hehtaarilla. Lihakarjan, sikojen ja broilerien lisäksi soijarehulla ruokitaan lypsykarjaa, munintakanoja sekä kasvatettuja kirjolohia.

Yhden nautakilon tuottamiseen tarvitaan 7–8,5 kg viljaa. Lihan syönnin yleistymisestä johtuen viljan kysyntä kasvaa tällä hetkellä nopeammin kuin maapallon väesto. Vuonna 2005 noin kolmannes (742 milj t.) maailman viljasadosta syötettiin eläimille rehuna. Lähes 90 prosenttia tuotetusta soijasta käytetään rehuna, joten lihatuotteiden kysyntä vaikuttaa suoraan soijantuotannon kasvuun.

Karjatalouden kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti liikennettäkin suuremmat. Karjatalous kuluttaa lisäksi kahdeksan prosenttia kaikesta ihmisen käyttämästä makeasta vedestä. (Lähde: Sademetsää lihatiskillä [1])

(rehu)Soijan nousevan kysynnän seurauksena viljelykelpoisen maan hinta nousee ja useat maanviljelijät Etelä-Amerikassa myyvät vanhat, jo käytössä olevat, pellot soijantuotantoon. Sen jälkeen viljelijät raivaavat uutta laidunmaata koskemattoman sademetsän ja savannin keskeltä. Metsäkato, paikallisten ihmisten elinolojen heikkeneminen, ilmastonmuutoksen kiihtyminen ja korkean suojeluarvon alueiden tuhoutuminen ovat seurausta tästä toimintaketjusta. Muistetaan vielä sekin, että suomalaisten lihansyönti on yli kaksinkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana (eikä lihansyönti muuallakaan maailmassa ole ainakaan laskusuunnassa). Lähde: Sademetsää lihatiskillä[1].

PROTEIININLÄHTEIDEN ILMASTOKUORMA

Tässä vasemmalla puolella on kiva taulukko eri proteeinilähteiden ilmastokuormasta. Eikö olekin jännää, että soija, jonka proteeinipitoisuus on huikea ja ilmastokuorma olematon, syötetään suurimmaksi osaksi eläimille? Ja kun sitä rehua pitää syöttää vielä suhteettoman paljon eläimen lihasta saatavaan proteiinin määrään verrattuna. Soija itsessään on erittäin hyvä proteiinin, hivenaineiden ja vitamiinien lähde ihmiselle. Esimerkkinä soijarouheen ravintosisältö.

Sitten kun muistetaan vielä se ihana pointti, että noin puolet maailmassa tuotetusta ruoasta heitetään roskiin. Kysyisin viimeistään tässä vaiheessa, että mitä helvettiä me oikein ajattelemme? Tai oikeastaan pitäisi kai todeta, että me emme taida juuri ajatella.

Nykyisen kaltainen ruoantuotanto tuo mukanaan siis roppakaupalla aikamoisia eettisiä ja ekologisia ongelmia. Sehän ei toki ole mikään uusi asia eikä yllätys. Mutta kun markkinalähtökohtaisesti ruoantuotantokin on "vain bisnestä" ja markkinat "toimivat" tällä hetkellä niin kuin toimivat, niin tämä on siitä näkökulmasta järkevää toimintaa, varsinkin megalomaanisessa mittakaavassa. Ja sitähän tietysti pyritään nykyisen kaltaisten markkinoiden näkökulmasta koko ajan vain tehostamaan, mutta minkä kustannuksella, ketkä siitä hyötyvät ja millä tavalla?

Kirjoituksen pointti oli kaksikärkinen. Toisaalta jo nyt tuotetaan tarpeeksi ruokaa jokaisen maailman ihmisen tarpeisiin, mutta vähentämällä – varsinkin punaisen – lihan syöntiä (tai lopettamalla se kokonaan) ja suosimalla luomua voisimme tuottaa – ekologiset ja eettiset seikat huomioon ottaen – huomattavasti enemmän proteiinipitoista kasvisruokaa (ihmisille), olla tuhoamatta ympäristöä ja lopettaa eläinten kärsimykset tehotuotantolaitoksissa. Ja toisaalta halusin taas tuoda esiin, että ongelma itsessään on – jälleen kerran – raha, markkintalousjärjestelmä.

On toki monia muitakin näkökulmia ja aiheita, joita tässä voisi asian tiimoilta käsitellä, mutta jätän ne nyt sikseen, koska mielestäni asian ydin tulee jo tässä varsin selvästi esille.

Mistä on siis ihmisten ruoka tehty? Kärsimyksestä ja riistosta. Kovan luokan bisneksestä ja epätasa-arvosta. Epäinhimillisistä elinoloista ja ahneudesta. Niistä on tällä hetkellä suurimman osan ruoka tehty.

Ja toivon, että muistaisimme jälleen realiteetit. Se, että ihminen tarvitsee ruokaa selviytyäkseen on realiteetti. Se, että pidät lihan mausta ei ole realiteetti, se on henkilökohtainen mieltymys. Ihminen ei tarvitse lihaa elääkseen.

Sademetsää lihatiskillä [1] http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/sademetsaa_lihatiskilla.pdf

Mistä on ajatustottumuksemme tehty?

2011-02-07T03:06:00.000-08:00

Ajattelin kokeilla kirjoittaa pientä juttusarjaa otsikoilla "Mistä on X tehty?". En tiedä vielä yhtään, miten monta osaa tähän tulee ja mitä kaikkia aiheita tulen käsittelemään. Yksi asia on kuitenkin varmaa, raha on kaikissa teksteissä esillä suorasti tai epäsuorasti. Noh, sehän ei ole vaikeaa :)

Ensimmäiseksi aiheeksi valitsin ihmisten ajatustottumukset, kulttuurit ja arvot. Siis kaiken perustan, jonka päälle rakennamme elämämme. Tämä toimii alustuksena koko juttusarjalle...

Olemme kaikki pohjimmiltamme kulttuurimme ja elinympäristömme uhreja. Olemme sellaisia, kuin ympäristömme on. Tapa miten ajattelemme perustuu ympäröivään yhteisöömme. Lähtökohtaisesti ajatustemme moninaisuus on rajoittunut kulttuurimme opettamiin arvoihin. Ei ole olemassa näistä ajatuksista riippumattomia valintoja.

On siis sinänsä epäolennaista sanoa: "Tuo henkilö täytyy tuomita elinikäiseen vankeuteen, koska hän on murhaaja". Sen sijaan pitäisi kysyä "miksi hänestä on tullut murhaaja, mitkä tekijät ympäröivässä maailmassa vaikuttivat niiden tekojen syntyyn, miten voisimme ehkäistä sen, että niin ei tapahtuisi?". Mutta koska ympäröivä yhteiskuntamme pyrkii mielestäni putkinäkömäisesti tuomitsemaan suoraan moraalimme vastaiset teot riippumatta siitä, mitkä tekijät ovat johdattaneet ihmisen tähän tekoon, voi olla vaikeaa päästä miettimään itse syytä. Mielestäni seurauksiin puuttumisella ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä mitään vaikutuksia, jos unohdamme pohtia itse ongelman ydintä ja yrittää ratkoa sitä.

Mitä voi odottaa, jos sinulle opetetaan lapsena, että materiaalista omaisuutta pidetään statussymbolina, jota täytyy havitella ja jolla onnellisuus kasvaa? Että raha on asia, mitä pitää yrittää saada hankittua mahdollisimman paljon? Kilpailuyhteiskunta on raaka, joten kouluttaudu "hyvään ja arvostettuun" ammattiin, että saat "hyvän ja arvostetun" työpaikan. Ota asuntolaina, kasvata perhe ja pyöritä omalta osaltasi taloutta kuluttamalla. Sekö on elämän tarkoitus ja päämäärä? Niinkö kaiken pitää mennä, silloinko olet onnellinen?

Kuva: Sweet Trade [Photography] /Flickr

Entä jos sinulle opetetaan, että niukkuus on hyve? Että olet hyvä ihminen, jos et kuluta paljoa luonnonvaroja, elät ekologisesti sekä harmoniassa muiden ihmisten, luonnon ja eläinten kanssa? Kartuta yleissivistysäsi, pidä mielesi avoinna ja älä ota asioita valmiiksi pureskeltuina. Ei ole tarvetta kilpailla, täällä on meille kaikille tarpeeksi resursseja, tietoa ja taitoa, joilla saavutamme perushyvinvoinnin, onnellisuuden, koulutuksen ja voimme elää sovussa keskenämme. Silloinko olemme onnellisia?

Ja mitä onnellisuus nyt sitten onkaan? Koska voit todeta olevasi onnellinen? Ja mistä sinulle muodostuu ne arvot, joiden kautta mittaat onnellisuuttasi?

Eikä tämä ajatustottumuksiin uppoutuminen tai niistä eroon pääseminen rajoitu mielestäni vain lapsuuteen, vaan se on jatkuva prosessi. Omat ajatukseni ovat muuttuneet luultavasti radikaaleimmin nyt viimeisen parin vuoden aikana, eli 23:n ja 25:n ikävuoden välillä. Kyse on ollut ainakin omalla kohdallani siitä, että ymmärsin kyseenalaistaa vallitsevat ajatusnormit. Pakotin itseni perustelemaan kaikkein itsestäänselvimmänkin asian tai kokeilemaan uudestaan jotain, mistä en ensimmäisellä kerralla pitänytkään.

Pari vuotta sitten koin todella vaikeaksi uusiin ihmisiin tutustumisen ja en uskaltanut tanssia baarin tanssilattialla, olin todella ujo. Noin vuosi sitten kavahdin maahanmuuttajia ja vihasin hip-hoppia, olin ahdasmielinen ja tietämätön. Alle vuosi sitten pidin rahaa tämän maailman normina, täysin itsestään selvänä asiana, olin unessa. Mutta ajatukseni kaikkia näitä asioita kohtaan ovat muuttuneet.

Meidän ei tarvitse olla kulttuurimme ja elinympäristömme uhreja. Voimme aina valita ja toimia toisin. Meidän täytyy vain oivaltaa ja ymmärtää, mitkä ovat elämän ja maapallon realiteetit.

Sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ylittää, sitä ei voi kiertää...

2011-01-09T13:03:00.000-08:00

Olen kohdannut muurin.

Tekisi nimittäin mieli kirjoittaa monista asioista, mutta se tuntuu täysin turhalta, koska loppujen lopuksi lähes jokaisen ongelman taustalla oleva (teko)syy liittyy jossain muotoa rahaan. Ja kun tiedostaa miten keinotekoinen, tyhmä, riistävä ja mahdoton nykyinen rahaan perustuva järjestelmä on, sitä lähinnä masentuu.

Onneksi on paljon ihmisiä ja tahoja, jotka jaksavat:
http://www.thevenusproject.com
http://www.thevenusproject.com/blog/
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacque_Fresco
http://www.thezeitgeistmovement.com/
http://www.zeitgeistmovie.com/
http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/
http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
http://janilaasonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
http://talousdemokratia.blogspot.com/
http://www.talousdemokratia.fi/

Tässä vielä erittäin mainio dokumentti mm. resurssipohjaisesta taloudesta, pääosassa Jacque Fresco:

Mutta siitä voi mennä lävitse...

Tuoretta luomuruokaa takapihaltasi, ole hyvä

2010-12-27T07:56:00.000-08:00

Miltä kuulostaisi ajatus, että voisit aamulla kävellä muutaman sadan metrin päähän, asukastaloyhteisösi kasvimaalle poimimaan taatusti tuoreita ja luomukkaita porkkanoita, punajuuria, sipuleita, papuja, perunoita (yms.) ja valmistaa niistä terveellistä aamupalaa tai lounasta koko perheelle? Kasvimaat voisivat tietysti olla myös esimerkiksi talojen katoilla, jossa kasvit saisivat nauttia auringonvalosta todennäköisesti enemmän, kuin maan tasalla. Miksipä alueella ei voisi kasvattaa myös viljaa, josta saisi jauhoja leivän tekoon tai suurimoita puuroon sekaan?

Kirjoitan siis aluekohtaisista kasviskeitaista, joita voisi olla esimerkiksi asuntoyhtiöillä ja omakotitaloalueilla. Ne olisivat yhteisöllisiä viljelmiä, paikallisia hajautettuja ruoan lähteitä, joita lähialueen ihmiset hoitaisivat. Kasviviljelmien hoito olisi tietysti vapaaehtoista, mutta jokainen joka osallistuisi viljelyyn ja sen hoitamiseen, saisi käydä keräämässä satoa kotiinsa. Tai mikäli tämä olisi osa suurempaa palvelusten vaihtojärjestelmää, kaikkien ei tarvitsisi välttämättä osallistua viljelysten hoitoon, mutta kaikki voisivat silti saada ruokaa itselleen.

Oletan, että yhtenä ensimmäisistä ajatuksista voi tulla mieleen jotain tälläista: "ihan kiva ajatus, mutta eihän minulla olisi tuollaiseen aikaa". Mutta ei hätää! Tämä koko idea perustuukin siihen, että emme työskentelisi perinteisissä "päivätöissä" enää niin paljoa. Eli kun ihmisillä olisi enemmän vapaa-aikaa, me ehtisimme tekemään paljon uusia asioita. Tämä on yksi asia, joka kasvattaa sosiaalista pääomaa, joka osaltaan tuottaa lisää hyvinvointia hyvinvointivaltiolle eli ihmisille.

Joku saattaa myös miettiä, että millä perusteella ruoka jaettaisiin ihmisten kesken. Tämä on tietysti moraalinen kysymys. Miten olisi yksinkertainen tasajako kaikkien osallisten kesken? Tietysti joillakin on suurempi perhe, kuin toisilla. Tässä tapauksessa voi harkita esimerkiksi perheen koon mukaista jakoa. Toki ongelmia saattaa aiheuttaa se, jos isosta perheestä ei juurikaan osallistuta viljelysten hoitoon ja he silti saisivat enemmän, kuin pienemmän perheen jäsen, joka on ollut kitkemässä rikkaruohoa mullasta ahkerasti. Yksi vaihtoehto voisi olla hyödyntää aiemmin ehdottamaani "aikarahaa" ruoan jakamiseen. Eli jokainen kirjaa ylös mitä on tehnyt ja kauanko siihen kului aikaa. Tämän perusteella alueen ruoka jaettaisiin lohkoihin kuluneen ajan määrällä ja jokainen olisi oikeutettu ottamaan ruokaa oman "aikansa" verran.

Tässäkin asiassa pitäisi kuitenkin muistaa tarkastella tätä laajemmasta perspektiivistä. Jos esimerkiksi et pidä rikkaruohon kitkemisestä, mutta tykkäät tampata mattoja tai osaat tehdä hienoja nettisivuja, tee silloin sitä ja joku voi tehdä vastapalveluksena sinulle maittavaa ruokaa tai korjata rikkinäisen televisiosi. Tästähän on jo useita esimerkkitapauksia olemassa. Eikä palveusten vaihto tarvitsisi olla vain pienen sisäpiirin juttu. Levitetään se koko kaupunkiin ja sen jälkeen koko maakuntaan ja sen jälkeen…

Palvelus palveluksesta. Aikaa ajasta. Inhimillisyyttä ja toisista välittämistä kilpailun ja selviytymisen sijaan.

Mistä on järjestelmät tehty

2010-12-15T06:07:00.000-08:00

Jälleen kerran se oli. Ilmastokokous, jossa maailman johtajat pääsivät taas kerran kinastelemaan kenen syy, kuka maksaa, en mä jos et kerran säkään, anna lisää rahaa... Meksikoon ei käsittääkseni lähdetty kovin suurin odotuksin "ilmastorauhaa" rakentamaan. Siltä se myös näytti melkein loppuun saakka.

Cancunissa päästiin loppusenteillä kuitenkin sopuun (Bolivian vastustelusta huolimatta) mm. seuraavista asioista:

tavoitteen rajoittaa lämpeneminen enintään kahteen asteeseen
prosessin määrittää globaali päästötavoite vuodelle 2050 ja takaraja maailman päästöjen kasvun taittamiselle
pitkän aikavälin tavoitteen ja toimien riittävyyden arvioinnin vuoteen 2015 mennessä sekä mahdollisuuden tiukentaa tavoitetta 1,5 asteeseen
viittaukset sekä teollisuus- että kehitysmaiden osana Kööpenhaminan sitoumusta ilmoittamiin kansallisiin päästötavoitteisiin
toiveen tiukentaa kansallisia tavoitteita
prosessin suurimpien mahdollisten porsaanreikien – kuuma ilma ja nielulaskenta – arviointiin
rekisterin perustamisen ja mittaamisen, raportoimisen ja verifioinnin (MRV) kansainvälisesti tuetuille kehitysmaiden toimille
kehitysmailta päästöraportit joka toinen vuosi, raporteille kansainvälinen arviointi (international consultation and analysis, ICA)
kehikon kehitysmaiden metsäkadon pysäyttämiseen tähtääville toimille (REDD+)
päätöksen uusien markkinamekanismien harkitsemisesta
vahvistuksen teollisuusmaiden 100 mrd. dollarin ilmastotuelle vuonna 2020
lyhyen aikavälin rahoituksen vuotuisen seurannan
uuden ilmastorahaston (Green Climate Fund) perustamisen
vuoden jatkomandaatin avoinna olevien kysymysten ratkaisemiselle

Lähde: http://www.orastynkkynen.fi/?p=2829

Mahtavaa, hienoja saavutuksia ja tavoitteita! Kuulostaa lupaavalta?
Vai, eikö sittenkään. Ensinnäkin kohta 1. lämpeneminen rajoitetaan kahteen asteeseen. Sehän on todella mahtava tavoite, hienoa maailma! Mutta ai niin, 2 astetta meni jo.

Totutulla 3 asteen ilmastoherkkyydellä laskettuna 2 astetta nimittäin ylittyisi, kun hiilidioksidin määrä ilmassa lisääntyy noin 440 miljoonasosaan, mutta nyt uudella herkkyydellä vastaava kriittinen hiilipitoisuus on 390. Tämä pitoisuus ylittyi juuri pari kuukautta sitten.

Hups... noh, entäs kohta 2. takaraja maailman päästöjen kasvun taittamiselle. Jes, mahtavaa taitetaan kasvu! Mutta, kannattaisi varmaan pitää esim. "pientä kiirettä" tämän kasvun taittamiselle, kun tällä hetkelläkin ollaan jo kriittisellä alueella menossa yli kahden asteen rajaa.

Jääkarhukin toivoisi, että ihmiset
aloittaisivat oikeasti tekemään jotain
ilmastonmuutoksen torjumiselle.

Sitten tuossa listassa on esim. kehitysmaiden raportointia, toive tiukentaa kansallisia tavoitteita ja "porsaanreikien paikkailua". Anteeksi mitä? Nyt puhutaan planeettamme tulevaisuutta luultavasti pahiten uhkaavasta asiasta ja siellä sitä vain paikkaillaan jotain helvetin porsaanreikiä ja vaaditaan raportointia sekä esitetään toiveita. Pahoittelen skeptisyyttäni, mutta herätys nyt ihan oikeasti! Miksi emme vain tajua, että meidän pitää toimia. Nyt.

Päätettiinhän siellä toki myös ilmastorahaston perustamisesta. Koska kaikki asiathan tuntuvat olevan aina meidän kaikkien ihannoimasta, rakastamasta ja palvomasta rahasta riippuvaisia. Ei vain oikein vielä tiedetä, että mistä sitä rahaa nyt sitten sinne rahastoon saadaan. Tässä kohtaa minua alkaa naurattaa. Mehän puhumme edelleen koko ihmiskuntaa, koko planeettaa, kaikkia sen eliöitä koskevasta uhasta, eikö totta? Ja sitten ihmetellään, että mistähän me saisimme rahaa, että nyt jotain ehkä sitten saataisiinkin kenties tälle jutulle mahdollisesti tehtyä, joskus, ehkä jos hyvin käy.

Lopussa muutamia kysymyksiä ja pohdintaa, jotka liittyvät laajemmin koko ihmisten keksimään maailmanjärjestykseen.

Minkä takia me ylläpidämme järjestelmiä, jotka johtavat kriiseihin, eriarvoistumiseen, henkiseen pahoinvointiin, eläinlajien sukupuuttoihin, luonnon tuhoutumiseen jne.? Voisimme vain päättää toisin. Kaikki järjestelmämme ovat meidän – ihmisten – välisiä sopimuksia, eivät mitään fysiikan lakeja. Emme puhu nyt painovoiman muuttamisesta.

Miksi ihmisten täytyy taistella hyvinvoinnista ja selviytymisestä? Meillä – ihmisillä – on kaikki puitteet elää onnellista, hyvinvoivaa elämää keskenämme, toistemme ja luonnon kanssa, ilman keinotekoista kilpailua olemassa olon oikeutuksesta.

Kuinka iso uhkatila tai kriisi meidän täytyy kohdata, että ihmiskunta ymmärtää kyseenalaistaa nykyisen järjestelmän toimivuuden? Ymmärtää tarkastella asiaa laatikon ulkopuolelta. Kuinka pitkä on ihmiskunnan reaktioaika?

ps. jos joku ei hoksannut, niin rahastoon voitaisiin saada rahaa niin paljon, kuin ihmiskunta, eläinkunta, kasvikunta, planeettamme maa tai universumi ikinä tarvitsisi, jos vain tekisimme sitä. Tyhjästähän se raha nykyäänkin luodaan.

pps. ja jos joku neropatti alkaa vouhottamaan vaikkapa inflaatiosta, niin haluaisin muistuttaa, että sekin on vain ihmisten keksimän järjestelmän osa. Voimme aina päättää toisin.

Palvelusyhteiskunta, hurraa!

2010-11-21T15:15:00.000-08:00

Suomi on palveluyhteiskunta. Tai siis, ilmeisesti? Onhan se teoriassa kai jo sellainen (tai ainakin kovasti kulkemassa siihen suuntaan), mutta järjestelmä sekä useiden ihmisten ajatukset laahaavat vielä perässä. Dieselveturi vielä yskiipyskii ja hengästyneenä puuskuttaa. Mutta mikä siis on palveluyhteiskunta?

Noh, en ainakaan pidä tästä määritelmästä, joka löytyy wikipediasta.

Palveluyhteiskunta on näkemys yhteiskunnasta, jossa ravinnon (maatalous) ja tavaroiden (teollisuus) tuotanto on pitkälle koneistettu ja ne vaativat niin vähän työvoimaa, että muut saavat elantonsa palveluista.

Ketä/keitä me siis palvelemme? Väitän, että tällä hetkellä järjestelmää (lue: markkinataloutta). Mutta ketä me haluaisimme palvella? Toisiamme kenties, uskoisin niin. Sehän on upea päämäärä. Tehdään siis palveluksia toisillemme. Tee minulle sitä, mitä osaat ja mistä pidät, sitten minä teen sinulle sitä, mitä osaan ja mistä pidän. Puhutaan siis mieluummin palvelusyhteiskunnasta, joohan. Mainiota.

Mihin me siis tarvitsisimme nykymuotoista rahaa palvelusyhteiskunnassa? Perusajatukseltaan raha on ihan kiva asia, jos miettii, että sillä voi lunastaa ruokaa, palveluksia jne. ja unohdetaan kaikki pankki- ja finanssihömpötykset. Mutta miksi ihmeessä me muka tarvitsemme tähän kaikkeen tälläistä rahaa, kuin sen nykypäivänä ymmärrämme? Varsinkin kun tiedämme, että sitä käytetään nykymaailmassa todella pahasti väärin ja sen "jumalallinen" valta on muutamien harvojen käsissä. Ja toisekseen, miksi ihmeessä meidän jokaisen pitäisi omistaa itse kaikki mahdolliset tavarat ja vekottimet? (Ai niin, talouskasvu ja (kertakäyttö)kuluttamisen ihanuus... blah, blah, blaaaah)

Entä jos ajatellaankin, että aika on "rahaa" ja kaikki työ on samanarvoista. Sitten pieni ajatusleikki:

Osaat tehdä erittäin hyvää ruokaa.
Valmistat ruokaa vaikkapa 4 tunnin ajan päivässä, 5 päivänä viikossa.
Saat viikossa siis 20 tuntia "rahaa".
Nyt voit ostaa palveluita, ruokaa tai tavaraa 20 "rahatunnin" arvosta.

Aikarahaa siis. Teet työtä yhteisön hyväksi ja vastapalveluksena saat palveluksia muilta. Hiphei, kätevää! Onhan tämä ajatus jo otettu käyttöönkin todella monissa paikoissa ympäri maailmaa. Suomesta löytyy esim. Stadin aikapankki ja Jyväskylän aikapankki. Kaikki maailman aikapankit löytää Community Exchange Systemin (CES) verkkosivuilta.

Joku saattaa miettiä, että mistäs se ruoka sitten tulee sille kokille, kun K- tai S-kauppa ei varmaankaan suostu vaihtamaan palveluksia ruokaan? Mutta ei hätää, tähänkin löytyy ratkaisu, josta kirjoitan myöhemmin enemmän. Sen verran raotan verhojani, että se liittyy teoriassa aivan samaan periaatteeseen, kuin palvelusyhteiskuntakin. Siis meihin, ihmisiin ja yhteisöllisyyteen. Eikä se ajatus mikään uusi ole. Sitä tehdään jo monissa paikoissa.

Entäs sitten, kun puhutaan esimerkiksi junalippujen hinnasta? Matkustamisessahan on kyse kilometeristä ja ajasta. Juna kulkee keskimäärin tietyn matkan tunnissa. Jos matkustat tunnin, maksat tunnin. Nokkelaa? Tietysti tässä tulee vastaan se, että miten "hinnoitellaan" materiaalit, joista juna rakennetaan. Se on vaikea kysymys. Jonkin kaltainen elinkaari-saatavuusluokitus voisi olla yksi vaihtoehto. Meidän täytyisi kartoittaa, miten paljon materiaaleja on käytettävissä ("raakamateriana" ja kierrätettävissä), jonka jälkeen voisimme pitää materiaalien kulutuksen kestävällä pohjalla uusia junia (ja mitä tahansa muuta) rakentaessa. Samalla täytyisi tietysti pitää huolta luonnon ja eläinten hyvinvoinnista materiaaleja hankkiessa. Muutenhan kyse olisi vain ihmisten välisten palveluksien tekemisestä ja aikarahan saamisesta.

Ongelmaton ajatusleikkihän tämä ei toki ole. Tai ehkä vaikein osuus on ajatuksien ottaminen nykyisestä laatikosta ja niiden laittaminen uuteen, avaraan paikkaan, jossa ei muisteta enää vanhaa, haisevaa, liitoksistaan pursuavaa laatikkoa. Siellä näkyy aurinko.

Velkaa, velkaa ropisee, pilipilipom

2010-11-08T11:10:00.000-08:00

Raha on maailman keskipiste, sen valta on älytön. Raha on kuin uskonto. Ihmisten keksimä uskomusjärjestelmä, jota palvotaan orjallisesti.

Kilpailuyhteiskunta on mielestäni – suurilta osin – syntynyt rahan tavoittelemisen seurauksena tai se on synnytetty tahallaan, miten sen nyt haluaa muotoilla. Se on taas johtanut omalta osaltaan ahneuteen, josta seuraa ajattelemattomuutta kaiken muun kustannuksella. Kuinka usein ensimmäinen kysymys onkaan, "mitä se maksaa" tai "paljonko siitä voi saada voittoa"?

Kilpailu, ahneus, ajattelemattomuus, itsekeskeisyys, muiden väheksyminen.

Yllä mainitut sanat ovat mielestäni nyky-yhteiskuntaa keskeisesti kuvaavia sanoja. Silmiensä sulkeminen ja "go with the flow" -ajattelu on itsekeskeistä ja ajattelematonta, mutta helppoa. On kovin yksinkertaista vain totella televisiosta tulevia "ohjeita", ihailla mainosten tuottamia mielikuvia ja yrittää tavoitella niitä* sekä suorittaa "kansalaisvelvoitetta" eli talouden pyörittämistä kuluttamisen kautta. Onhan ihmisillä muutakin ajateltavaa, kuin luonnonvarojen rajallisuus, eläinlajien sukupuutot, sademetsien häviäminen, miljardit muut ihmiset, jotka elävät nälässä ja kurjuudessa tai ilmastonmuutoksen tuomat uhkakuvat tulevaisuudesta. Nyt muutamia pikkuseikkoja mainitakseni. Tässä hektisessä kilpailuyhteiskunnassa ihmistä kiinnostaa lähinnä itsensä ja/tai perheensä elättäminen, selvitytyminen kaiken kiireen ja "vaarojen" keskellä. Mutta – tadaa – nyt ollaankin ongelman ytimen lähettyvillä.

Ongelma on – rummut pär-rär-rär-isee – ihminen. Mutta se on samalla ratkaisu, avain kaikkeen (yllätys?). Koska ihmiset ovat luoneet rahan, markkinatalouden ja pörssikurssit, me voimme myös muuttaa niitä ja omia ajatusmallejamme. Asia on yksinkertainen, jos sen haluaa pitää sellaisena.

*Eikö olekin muuten hassua, että meille myydään samaan aikaan tavoiteajatuksia esim. "täydellisestä" ihmisvartalosta sekä pukeutumisesta ja epäterveellisen, rasvaisen sekä vähäravinteikkaan ruoan herkullisuudesta? (Eikun ai niin, bisnestä ja rahaa, sitähän se taitaakin olla?)

Seuraa (tilasto)tietoa rahasta

Yhdysvalloissa "oikeaa" käteistä rahaa on alle 10%:a kaikesta näennäisestä rahamäärästä. EU-alueella alle 6 prosenttia. Vuonna 2008 Iso-Britanniassa valtion luomaa rahaa oli £54 miljardia, yksityisten pankkien luomaa £1842 miljardia[1]. Mitä tämä kertoo nykyisen rahajärjestelmän luonteesta?

Toisen maailmansodan päätyttyä yksityisen velan arvo oli Yhdysvalloissa vain noin 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2007 velkamäärä oli kivunnut jo 300 prosenttiin [2].
Mitä tämä kertoo nykyisen rahajärjestelmän luonteesta?

Globaalitalouden määräävin mekanismi on tällä hetkellä velan vähentäminen. Uuden velan luominen on pysähtynyt yksityisellä sektorilla, ja vanhaa pyrkivät maksamaan pois niin kotitaloudet, yritykset kuin rahoituslaitoksetkin. Velan poistuminen taloudesta aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia sekä reaalitaloudessa että varallisuusmarkkinoilla pitkäksi aikaa [2].
Mitä tämä kertoo nykyisen rahajärjestelmän luonteesta?

Yksityisen velan määrä verrattuna kierrossa olevan
rahan (M2) ja keskuspankin perusrahoituksen (M0)
määrään Yhdysvalloissa (miljardia dollaria)

Kotitalouksien ylivelkaantuminen oli vuoden 2007 finanssikriisin yksi suuri taustakekijä. Puhumattakaan rahoitusmarkkinoista, mutta jätän sen nyt tästä tarkastelusta pois. Yhdysvalloissa yksityinen velka vastasi neljännestä kokonaiskysynnästä vuonna 2007, mutta sen jälkeen velkaa ei enää pystytty tuottamaan lisää. Siitä seurasi kysynnän supistuminen (tai toisinpäin, markkinoiden ylitarjonta), joka johti talouskasvun heikentymiseen ja työttömyyden lisääntymiseen [2]. Tämä kaikki on seurausta velan varaan rakennetusta talousjärjestelmästä. Onko tässä mitään järkeä? Voitko kuvitella eläväsi koko ajan enemmän velan varassa taloutta pyörittäen, senkin uhalla, että menetät kaiken omaisuutesi, jos et kykene maksamaan velkojasi korkoineen? Ja kenelle oikeastaan menetetkään omaisuutesi pahimman uhkakuvan sattuessa?

Oravanpyörä yhdestä näkökulmasta katsottuna simpukankuoressa: yksityiset ihmiset eivät enää kykene ottamaan lisää velkaa, että talouskasvu – eli kulutushysteria – jatkuisi. Kysyntä siis laskee, jonka seurauksena yhtiöt irtisanovat työntekijöitä, koska myynti ei kasva (voiton maksimointi, jihuu!). Tästä seuraa, että ostovoima laskee vain entisestään, yhtiöt joutuvat rahallisesti entistä tiukemmalle ja "tehostamistoimet" jatkuvat… Tämä on siis seurausta jatkuvan talouskasvun tavoittelusta.

Raha on yksinkertaisesti meidän suurin ongelma. Tai ehkä tarkemmin sanottuna se, että sitä "pitää" saada pumpattua koko ajan lisää tähän vallitsevaan järjestelmään. Eli velkaa täytyisi kasvattaa koko ajan, että lihovan troijalaisen pyörät pysyisivät liikkeellä. Mitä se kertoo nykyisen rahajärjestelmän luonteesta?

Ja by the way, minua ihmetyttää myös se, että kuka on saatavien puolella siinä vaiheessa, jos kaikki valtiot – eli kaikki ihmiset – elävät vain velkarahalla eivätkä pysty maksamaan enää velkaansa? Jonkun täytyy olla silloin rahallisesti todella rikas ja sama taho taitaa silloin myös omistaa aika paljon erinäistä omaisuutta.

Mutta eihän upoteta itseämme kuitenkaan vielä epätoivon rahamereen velan muuraama betonilaatta jalkoihimme valettuna. Sillä meidän täytyy muistaa, että nykyinen rahajärjestelmä ei ole mikään fysiikan laki, jota ei voi vaihtaa toiseen. Se on vain ihmisten keksimä järjestelmä, jota me – ihmiset – voimme aina muuttaa. Jos siis niin haluamme. Meidän täytyy kuitenkin kyetä ajattelemaan sen kuuluisan laatikon ulkopuolelle.

Lähteet:
[1] Talousdemokratia ry - faktoja rahasta
[2] Attac-talouskatsaus_09_syksy.pdf

Asioiden vaihtelevat arvot

2010-10-31T05:33:00.000-07:00

Mietitäänpä hieman erinäisten asioiden arvoja. Puhun siis rahallisesta arvosta, joka taas toisaalta on aivan turhaa, koska kuka määrääkään rahan arvon? Mutta koska pidän ajatusleikeistä ja pohtimisesta niin hiphei!

Tässä pieni lista erilaisista asioista:

Valuuttakurssit
Pörssikurssit
Asuntojen hinnat
Viljan hinta
Öljyn hinta

Ja niin edelleen. Olen kuullut "isoilta pojilta", että asioiden rahalliset arvot määräytyvät markkinoiden kysynnän ja tarjonnan kautta. Noh, jos asian "arvo" kerran määräytyy markkinoiden kysynnän ja tarjonnan perusteella, niin kuka määrää markkinoiden kysynnän ja tarjonnan? Ai niin, ihmiset. Tarjontaa tietysti rajoittaa saatavuus, joka vaikuttaa myös arvoon (jos kysyntä on esim. suurempaa kuin tarjonta), mutta siltikin asioiden lopullisen arvon määrää kysyntä (eli ihmiset). Mutta hetkinen. Entä jos jotain tuotetta/asiaa on olemassa vain todella vähän (silloinhan sen rahallinen arvo olisi suuri?), mutta kukaan ei haluaisi ostaa sitä. Mitä silloin tapahtuu sen rahalliselle arvolle? Muuttuuko se rahallisesti arvottomaksi? Aah, tämä ihmisten rakentama järjestelmähän sen taitaakin "päättää"... eli siis ihmiset.

Miksi asunnon arvo on tänään 100 000 euroa, mutta viikon kuluttua sen arvo saattaakin olla vaikka 120 000 euroa? Onko asunnon kunnossa, varustelussa, sijainnissa, rakennusvuodessa (yms.) tapahtunut jokin muutos viikon aikana? Epäilen. Arvo siis nousee, jos kysyntä nousee ja tarjonta pysyy samalla tasolla (tai jopa laskee). Mutta miksi ihmeessä asia on näin? Jännittävä ja järjetön tämä tälläinen systeemi, eikö totta? Kuka tälläisen järjestelmän on oikein keksinyt?

Samat asiat pätevät näihin kaikkiin – järjettömiin – markkinatalouden alaisiin mekanismeihin.

Mietitään nyt ihan tosissaan, onko olemassa asioiden "todellista" arvoa? Jos on, niin mikä tämä "todellinen" arvo sitten olisi ja miten se määräytyisi? Heh, tämä onkin aika vaikea – ja hauska – kysymys. Varsinkin jos puhumme arvosta rahan kautta. Rahan arvo kun nyt on vain sopimus, ihmisethän sen arvoa kiikuttavat. Minusta onkin varsin oikeutettua kysyä, miksi tämä nykyinen kelluva valuuttamalli on olemassa? Miksi rahan arvon pitää muuttua, koska se on muutenkin vain ihmisten sopima asia?

Asia ei ole aina ollut näin. Bretton-Woods -järjestelmä oli käytössä 1944-1971, jonka tarkoituksena oli pitää maailmantaloutta vakaana. Siinä dollarin hinta oli sidottu kiinteästi kultaan (jonka "arvo" taas on toisaalta ihan yhtälailla vain ihmisten välinen sopimus). Muut valuutat taas olivat sidottuna sitten dollariin. Tämä vaikuttaa sinänsä järkevämmältä systeemiltä, koska en edelleenkään näe järkiperäistä syytä sille, miksi valuuttojen arvojen pitää muuttua. Tähän Bretton-Woods -järjestelmään täytyy kyllä perehtyä vielä huomattavasti syvällisemmin.

Onhan se – jostain todella nyrjähtäneestä näkökulmasta katsottuna – tietysti hienoa, että valuuttojen vaihtuvilla arvoilla voi netota itselleen (rahallista) voittoa. Vielä, kun sitä rahaa ei oikeasti ole olemassa, hihhih. Ihan samoin, kuin kaikilla muillakin markkinataloussysteemin "arvottamilla" asioilla. Jos kuitenkin mietitään jälleen kerran, mitä raha oikeasti onkaan ja miksi tälläinen järjestelmä on luotu, pystymmekö tekemään johtopäätöstä/johtopäätöksiä?

Pohdin yhdessä tulevista teksteistäni vaihtoehtoista, rinnakkaista (palveluyhteiskunnan) "rahamallia", joka mielestäni voisi olla varsin toimiva (ilman asioiden vaihtelevaa arvoa, siis). Ajatus ei ole mikään uusi. Ja aina lopulta, ihmisethän nämä järjestelmät luo, säännöt keksii ja asiat päättää.

Meidän "perustavaa laatua olevat arvomme"

2010-10-19T15:39:00.000-07:00

Jorma Nordlin kirjoittaa meille "miksi "monikulttuurisuus" epäonnistuu?". Siellä kirjoitellaan erilaisista arvoista, joita varmasti löytyy ihan jokaiselta ihmiseltä. Siellä puhutaan ihmisistä, jotka "eivät edes halua sopeutua yhteiskuntaamme", joita löytyy varmasti ihan jokaisesta yhteiskunnasta (siis myös niiden sisältä). Siellä puhutaan siitä, että tänne tulevilla ihmisillä "pitää olla näyttöä, että sitoutuvat arvoihimme ja noudattavat arvojamme". Mutta mietin tässä, että voitko vaikuttaa siihen, minne synnyt ja pitääkö sinulla olla näyttöä, että sitoudut syntymäsi jälkeen noudattamaan "maassasi vallitsevia arvoja"? Entä jos "isona" – kaiken kyseenalaistettuasi – et hyväksykään näitä arvoja, pitäisikö sinun muuttaa sen jälkeen kyseisestä maasta pois? Mistähän sellainen maa sitten löytyisi, jonne arvojesi kanssa voisit muuttaa?

Minua mietityttää kovasti nämä meidän – "suomalaisten" – perustavaa laatua olevat arvot ja sitten vielä ne heidän – joidenkin muiden tyyppien – arvot. Tekstissä mainitaan perustavaa laatua olevaksi arvoksi tasa-arvo. Kyllä, se varmasti on juurikin sellainen. Mutta tulkitaanko sitä täällä meidän "oikeiden suomalaisten arvojen" keskuudessa jotenkin samalla tavalla? Olemmeko kaikki samaa mieltä, mitä tasa-arvo on ja keitä sekä mitä asioita se koskettaa?

Yksi tekstin heitto on: "heidän arvonsa poikkeavat liikaa omistamme", mutta mietinpä tässä sitä, että miten arvot voisivat ikinä muuttua (mikäli sille oikeasti on tarvetta), jos niitä ja ajatuksiaan ei kyseenalaista? Ja miksi juuri sinun arvomaailmasi on "parempi ja oikeampi", kuin sen jonkun toisen?

Noh, mietinpä vain...

Homoja, vanhempia, äitejä, isiä – ihmisiä.

2010-10-17T04:07:00.000-07:00

Olen seuranut aika tiiviisti (niin kuin varmasti aika moni muukin) YLEn homoillan jälkeistä keskustelua, jutustelua, väittelyä, mesoamista ja voih... Alunperin minulla ei ollut tarkoitus kirjoittaa aiheesta mitään, mutta Jouko Pihon blogikirjoitus oli viimeinen revitty kukka niityltäni, nyt on pakko kirjoittaa. Tuossa kyseisessä – järkyttävässä ja loukkaavassa – salaliittoteoriamaisessa blogikirjoituksessa olisi todella paljon kommentoitavaa (niin kuin tästä koko "keskustelusta" ylipäänsäkin), mutta haluan keskittyä tällä kertaa ainoastaan yhteen asiaan. Asiaan, johon mielestäni vedotaan usein ja jota pidetään yhtenä "argumenttina" homoja vastaan adoptioasiassa. Kirjoitan siis "isän" ja "äidin" rooleista kasvatuksessa.

Ensinnäkin, mikä ihme on "äidin" tai "isän" rooli kasvatuksessa? Onko muka oikeasti olemassa joku "oikea" tapa, jolla "äitien" kuuluisi kasvattaa lapsiaan? Ja taas toisin päin sama kysymys "isälle". Minusta on todella hassua, että tälläisiä rooleja ylipäänsä on ja että niiden muka pitäisi olla yhteydessä ihmisen sukupuoleen.

Tietysti taustalla on joitain biologisia asioita, jotka ovat naisen "vastuulla". Eli kerrataanpa erittäin typistetysti ala-asteen biologian tunteja. Nainen kantaa sikiötä kohdussaan ja noin 9 kuukauden jälkeen lapsi syntyy. Naisilla on myös rinnat, joista lapsi saa hyvää, lämmintä ja ravitsevaa ruokaa. Toki joskus käy myös niin, että maitoa ei erity tai se "loppuu kesken". Ja mitäs muuta sitten olikaan biologian saralta...

Hoivavietti on toki asia, josta on hyvä keskustella. Ihminen on itsenäiseen ajatteluun sekä tekoihin kykenevä olento. Tai siis halutessaan on. Ja mielestäni puhuttaessa "äidin" ja "isän" rooleista, hoivavietti on hyvin pitkälti mielentila. Toki hormonitoiminta saattaa aiheuttaa (tai siis aiheuttaakin) erilaisia biologisia käyttäytymisreaktioita miehen ja naisen välille. Mutta pääpointtini on se, että nainen ja mies voivat hoivata, kasvattaa ja rakastaa lasta aivan samoista lähtökohdista. Kyse on vain "sopimuksesta", siitä miten asiat nyt päätetäänkään tehdä. Koska me – ihmiset – teemme päätökset, teot ja vastaamme niiden seurauksista.

Minun mielestäni "isän" ja "äidin" roolit eivät siis ole sukupuolesta riippuvaisia. Kaikki on kiinni siitä, miten me – ihmiset – haluamme ajatella. Mitä asioita me koemme "äidin" rooliin kuuluvaksi? (Nyt laitetaan mustavalkolasit päähän) Onko se ruoanlaitto, siivoaminen, pyykinpesu, lastenhoito ja niin stereotypisesti edelleen? Vai olisiko nuo edellämainitut asiat sittenkin "isän" rooleja? Niin, mielenkiintoista. Kyllähän ne voivat olla, jos niin sovimme. Tai entäpäs, jos jaamme kaikki roolit? Miksi ylipäänsä pitäisi olla tiettyjä rooleja "äidille" ja "isälle" ja miksi niiden pitäisi liittyä millään tavalla ihmisen sukupuoleen?

Jotkut toki taitavat (valitettavasti) vieläkin ajatella, että miehen rooli olisi hankkia perheelle elanto (eli rahaa) ja nainen taas olisi kotona hoitamassa kotia. Sopivan kärjistetysti sanottuna. Tuo nyt vain on minun mielestä hirveä, arvokonservatiivinen, epätasa-arvoinen ja mustavalkoinen ajattelumalli. En nyt jaksa käsitellä sitä aihetta tässä enempää, koska mielestäni ajatus kuuluu kauas historiaan. Kummankin vanhemman paikka on ihan yhtä paljon kaikissa yhteisissä asioissa. Ja on todella hienoa, että vanhemmuuden vastuuta voi jakaa henkilöiden kesken, olivat he sitten mitä sukupuolta tahansa. Yksinhuoltajilla vastuuta ja taakkaa on paljon, paljon enemmän. Aiheesta voisi tehdä ihan oman kirjoituksen tähän aiheeseen liittyen, siksi sivuan asiaa vain lyhyesti tässä kirjoituksessa.

Ja jotkut myös vielä valitettavasti ajattelevat (tai en ole varma ajattelevatko he itse?), että vanhemmuuden roolit olisivat jollain tapaa sukupuoliriippuvaisia. Mutta millä ihmeen perusteella? Jos asiaa yrittää perustella sillä, että vallitseva ajattelumalli pitää vanhempia yleensä miehenä ja naisena, niin kysehän on vain ihmisten ajattelutavasta ja asenteista. (Niin sitten on toki se raamattu, missä sanotaan sitä sun tätä kaikenlaisista asioista...). Välillä kuulee myös, että esim. koulussa kiusataan, kummeksutaan tai jopa syrjitään ihmisiä, joilla on homovanhemmat (puhumattakaan siitä, että itse olisi homo). Mutta jos kasvaisimme tasa-arvoisessa, suvaitsevassa ja avarakatseisessa – ihmisten – yhteiskunnassa, jossa on aivan yhtä normaalia olla homo tai hetero, niin tälläisiä "homopelkoja" ei esiintyisi. Eihän nykyäänkään ajatella, että "onpas muuten outoa, kun sinun vanhemmat ovat mies ja nainen", koska kasvamme sellaiseen yhteiskuntaan, jossa se koetaan normaalina.

Tässä vielä yksi lainaus blogin kommentista (Pihon oma kommentti):

Et enää pysty ajattelemaan itsenäisesti. Sinut on ohjelmoitu ajattelemaan vain homomyönteisesti. Olen maailman rahaelitiin halveksima orja "Sheeple".

Mielestäni on erittäin ristiriitaista sanoa kommentoijalle, että "et enää pysty ajattelemaan itsenäisesti", koska Piho imee omat ajatuksensa raamatusta. Eihän Jouko Piho ajattele silloin itse yhtään mitään, hän vain toistaa jonkun toisen henkilön kirjoituksia ja ajatuksia tästä yhdestä (satu)kirjasta. Minusta on erittäin pelottavaa, että ihminen ei ajattele, mieti ja kyseenalaista asioita itsenäisesti. Silloinhan sitä on vain toisten ihmisten (tai satuolentojen) – ehkä jopa yhteiskunnan – ajatuksien orja, "Sheeple".

Miksi me tuhoamme maailmamme?

2010-10-13T08:40:00.000-07:00

WWF tarjosi tänään tuutin ja tötterön täydeltä sydänkipua, kun he julkaisivat Living Planet 2010 -raportin. Sitä lukiessa en voi kuin ihmetellä meitä, ihmisiä.

Käytämme tällä hetkellä 1,5 maapallon uusiutuvat luonnonvarat vuodessa

Tarvitsisimme 4,5 maapalloa, jos eläisimme, kuin keskiverrot amerikkalaiset. Jos rahasi ovat kulutuksen seurauksena ehtyneet, ei hätää, ota velkaa. Kuluta, kuluta, kuluta. Ota lisää velkaa. Osta, osta, osta. Pyöritä taloutta. Huokauksien sarja.

Tämä ei sinänsä liity aivan täysin asiaan, mutta... Yritän välillä muistella jo edesmenneiden isoisäni -ja äitini puheita kohtuudesta ja säästäväisyydestä. He elivät ajanjaksolla, jolloin tavaraa ei ollut todellakaan tuhlattavaksi asti. Kaikki pyrittiin käyttämään mahdollisimman tehokkaasti ja säästäväisesti. Kotona oli muutama lehmä, hevonen sekä peruna- ja kasvismaa. Asioita tehtiin hyvässä hengessä yhdessä, eikä ollut tietoakaan kilpailuyhteiskunnasta, supermarketeista tai tehotuotannosta.

En tarkoita, että tässä tarvisi niin sanotusti "mennä asumaan takaisin peltoon". Mutta ajatus siitä, että voisimme tuottaa itse ruokaamme – lähellä, luonnonmukaisesti ja yhteisöllisesti – houkuttaa minua. Ja kun sitä voi tehdä vielä kaupungissakin ja kun meillä on tulevaisuudessa enemmän sitä vapaa-aikaakin.

Luonnon monimuotoisuus on laskenut dramaattisesti

Maailmanlaajuisesti monimuotoisuus on vähentynyt 30%:a vuodesta 1970. Mutta suurinta ja huolestuttavinta se on trooppisilla alueilla, jossa se on vähentynyt 60%:a alle 40 vuodessa. Surullisempaa tästä tekee se tosiasia, että nuo maat ovat usein (rahallisesti) köyhiä, joista (rahallisesti) rikkaat maat riistävät luonnonvaroja, ruokaa ja tuhoavat sitä kautta luontoa ja sen monimuotoisuutta.

Muutoksen kuvaamiseen käytetään Living Planet Indexiä (LPI).

Ihmiskunnan hiilijalanjälki on 11-kertaistunut 50 vuoden aikana

Mitä tähänkin nyt sitten voisi sanoa. Helvetti soikoon! Mitä me oikein teemme, keitä me oikein luulemme olevamme? Kuvittelemmeko todella, että meidän ainokainen planeettamme on ehtymätön luonnonvarojen ja rikkauksien lähde? Ei muuta kuin "Drill baby, drill!", kyllä sitä tavaraa sieltä riittää! Mitäpä sitä sellaisesta pikku seikasta, kuin tulevaisuus tulisi välittää. Onhan se aika abstrakti käsite.

"Rikkaiden maiden" suuri hiilijalanjälki ja älytön kulutus on "saatu aikaan" suurimmaksi osaksi siirtymällä omilta, huippuunsa viritetyiltä mannuiltamme, riistämään luonnonvaroja rahallisesti köyhille, mutta luonnoltaan rikkaille alueille. Ja nämä pesäkkeet levittäytyvät edelleen, samalla kun yli miljardi ihmistä näkee nälkää ja Wall Street jakaa uskomattoman suuria bonuksia... onko tässä nyt jotain pielessä?

Surullisinta tästä tekee juurikin se, että kaikki johtuu hyvin pitkälle vain jatkuvaan kasvuun rakennetusta talousjärjestelmästämme. Ja ketkäs siitä sitten hyötyvätkään eniten, niin...

Miksi me emme vain voisi pysähtyä virran keskellä, herätä miettimään tekojamme ja avata silmämme tulevaisuudelle? Onko se todellakin niin vaikeaa? Täytyykö tässäkin tapauksessa tapahtua pahin mahdollinen, ennen kuin me ymmärrämme mitä teemme ja miten se tulee vaikuttamaan tulevaisuuteemme? Kaikki vain on kovin myöhäistä siinä vaiheessa, kun sen näkee ja tuntee – ihan itse. Toivon todella, että siihen vaiheeseen ei koskaan tarvitse ajautua. Puhun siis luonnonvarojen loppumisesta, luonnon peruuttamattomasta tuhoutumisesta sekä saastumisesta, eläinten sukupuutoista ja muista sen sellaisista "jutskista". Vaikka näitä asioita tapahtuu jo nytkin, voimme kuitenkin vielä muuttaa suuntaamme. Se on vielä mahdollista, mutta vaatii nopeita toimia.

That's so gay!

2010-10-06T01:44:00.000-07:00

Olen törmännyt yllämainittuun tokaisuun nyt niin monesti, että pakko "sarkastoitua". Saan kuulla kyseiset – minua hymyilyttävät – sanat (tai kysymyksen "olenko homo") olemalla vain mahdollisimman aidosti oma itseni. Hassua, omituista, mustavalkoista, ahdasmielistä, ärsyttävää?

Mikä ihme siinä on, jos mies puhuu tuntemuksistaan, ajatuksistaan ja asenteistaan mahdollisimman avoimesti ja avarakatseisesti, se tulkitaan heti "niin homoiluksi", että hohihi? (Ja näissä tapauksissa tokaisu kohdistuu nimenomaan siihen, että satun edustamaan tätä sukupuolta). Mistä ylipäänsä on lähtöisin monesti kuulemani ajatus, että "(superhypertosi)mies ei puhu tunteistaan" ja miksi oletetaan että homot puhuisivat tunteistaan heteroita avoimemmin? Kuka nämä ajatukset on keksinyt ja mihin argumentteihin ne perustuvat? Ihan oikeasti.

Heitän ihan villin väitteen, että jokaisella ihmisellä – siis myös miehillä (hiphei) – on tunteita, joita täytyy vielä joskus käsitelläkin. Tavat, joilla tunteita käsitellään, tai on totuttu "käsittelemään", vaihtelevat vain erittäin laajasti. Mitkä sitten ovat niitä "oikeita" tapoja käsitellä tuntemuksiaan?

Tehdään tähän tälläinen mukava mustavalkoinen aakkoslista joistain tavoista, joita nyt homoiseen tyttömieleeni pulpahtaa:
a) Upotetaan ne viinaan?
b) Kirjoitetaan niistä kertomus?
c) Puretaan ne agressioina, jotka suuntautuvat muihin tai henkilöön itseensä?
d) Keskustellaan, jutellaan sekä rupatellaan niistä jonkun kanssa?
e) Tehdään enemmän töitä ja "unohdetaan"?
f) Pohditaan niitä itsemme kanssa?
g) Juostaan pitkä lenkki ja nielaistaan ne takaisin alas?
h) Tehdään niistä runo?
i) Syödään maha pulleaksi ahtaamalla sinne hirmuiset määrät ruokaa?
j) Itketään ja halataan?
k) Jotain muuta?

Teinpäs tästä kivasti tälläisen joka toinen on minusta "oikea vastaus" -listan. Olenpas ylpeästi ja avoimesti tunteikas, avoin, hellyydenkipeä ja mietteliäs. Juuri sellainen, millainen tunnen olevani ja haluan olla. Ai niin, siis homo?

ps. missä on tosimies?

Uuteen nousuun sosiaalisen pääoman kasvulla

2010-10-01T06:41:00.001-07:00

Kiitän tämän kirjoituksen lopullisesta inspiraatiosta Taloussanomien järkyttävän mustavalkoista kolumnia, nimeltä: "Kasvulle on vaihtoehtoja". (http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2010/09/28/kasvulle-on-vaihtoehtoja/201013382/145). Kiitos.

Olen pohtinut asioita nykyisestä raha- ja (markkina)talousjärjestelmästä. Olen huomannut siinä monia hirvittäviä epäkohtia (ja varmasti minulta on vielä huomaamatta suuri osa). Sitten kuulin ajatuksen degrowthista ja aloin miettimään, mitä se tarkoittaisikaan, jos talouden ei olisi pakko kasvaa, ilman maailman romahdusta. En ole tutustunut vielä kovin syvällisesti degrowthin ajatuksiin, mutta aloin pohtimaan asiaa ihan omista lähtökohdistani.

Lähdin liikkelle tämän tyylisistä kysymyksistä:

Miksi talouden pitää ylipäänsä olla jatkuvassa kasvussa?
Minkä takia tälläinen järjestelmä on luotu?
Onko tässä mitään järkeä?
Miksi yritysten ensisijainen tehtävä on tuottaa osakkeenomistajille mahdollisimman suuret voitot?
Miksi yksityiset pankit saavat luoda rahaa tyhjästä ja pistää korot päälle?
Mistä se raha niihin korkoihin oikein tulee?
Kuka keksi pörssikurssit ja osakesalkut?
Kuka päättää, paljonko osakkeiden* arvo on?
Mistä se raha yhtäkkiä tuleekaan, kun osakkeiden arvo nousee X %:a ja päätät myydä ne?
Miksi inflaatio kasvaa koko ajan?
Miten käy, jos kaikki haluavat myydä osakkeensa samaan aikaan?
Miksi ihmiset voivat pahoin, ovat masentuneita, ahdistuneita, omaavat enenevessä määrin keskittymishäiriöitä yms.?
Miksi tuloerot kasvavat koko ajan?
Miksi pörssiyhtiöiden johtajien palkat ja bonukset nousevat huimaa tahtia verrattuna "perustyöntekijän" ansioihin?
Miksi töissä täytyy olla mahdollismman tehokas ja tuottavainen?
Miksi meidän "pitää" kuluttaa eli ostaa (kertakäyttö)tavaraa koko ajan enemmän?

Ja niin edelleen…

(*Käytän tässä osakkeita "kaiken kauppatavaran kattavana" terminä)

Tätä lukiessa on hyvä muistaa, että elämme tällä hetkellä monilta osin hyvin erilaisessa järjestelmässä. Mutta en kirjoitakaan tästä nykyisestä järjestelmästä, vaan mahdollisesta uuden järjestelmän ajatuksista. Ja korostan, a-ja-tuk-sis-ta. Kyseessä on sinänsä todella isoja ajattelutapojenkin muutoksia, joiden tapahtuminen kestäisi varmasti kymmeniä vuosia. Eihän siis sotketa kommentteja, kuten: "mutta tuohan on aivan naurettavaa, koska tämä tehdään NYKYÄÄN näin ja näin", näihin pohdintoihin, koska nämä ajatukset ovat "näin voisimme mielestäni tehdä TULEVAISUUDESSA, koska nykyjärjestelmässä on niin paljon vikoja", kiitos. Kommentointi on tottakai sallittua ja jopa suotavaa :) Samalla voi miettiä, miten asiat on tehty aiemmin ja miltä se kuulostaakaan omiin korviin nykyään? Levitetään mittakaavaa.

Lähtökohtaisesti minun pääpointit ovat: raha on maailman suurin ongelma, nykyisenkaltainen finanssijärjestelmä ei ole järkevä ja kannustaa ahneuteen sekä itsekeskeisyyteen, kulutamme liikaa luonnonvaroja ja maapallo ei kestä sitä pitkään, eläimet ja kasvit sekä meret ja luonto ovat tuhoutumassa tai kuolemassa ihmisen itsekeskeisen (riisto)toiminnan seurauksena, köyhät ja rikkaat eli tuloerot ovat suuri ongelma, vallitseva länsimäinen yhteiskuntakuva on aivan liian itsekeskeinen, kilpaileva, kiireinen ja ahne. Olemme unohtaneet tai unohtamassa toisemme, yhteisöllisyyden rikkauden.

Olen koonnut tähän joukon perusajatuksia, jotka varmasti muotoutuvat vielä erillaisiksi ja lisääntyvät ajan kanssa. Ne ovat tässä ilman sen tarkempaa tärkeysjärjestystä.

Perusajatus 1: Kulutamme vähemmän, tarvitsemme vähemmän. Asenne kulutushysteriaa kohtaan täytyy yksinkertaisesti muuttua. Kulutamme tällä hetkellä maapallon uusiutuvat luonnonvarat loppuun elokuun 21. päivään mennessä. Loppuvuosi menee luotolla, ja kärsijänä ovat tulevat sukupolvet. Tuotteet, joita ostamme täytyvät olla ekologisia ja eettisiä sekä kestäviä. Kertakäyttöisyys on historiaa.

Perusajatus 2: Teemme vähemmän töitä, mutta useampi työskentelee. Työpäivä voi silti olla noin 8 tuntia, mutta meillä on enemmän viikottaisia vapaapäiviä ja kenties pidemmät lomat. Saamme palkkaa vähemmän, mutta meillä on vapaa-aikaa enemmän. Ja koska emme kuluta niin paljon, emme myöskään tarvitse rahaa niin paljon. Ja esim. asumiskustannukset pienenevät, koska markkinat ovat säätelyn alaisuudessa.

Perusajatus 3: Kun meillä on enemmän vapaa-aikaa voimme harrastaa meitä kiinnostavia asioita, meillä on enemmän aikaa perheelle ja ystäville, voimme rentoutua ja hyvinvointimme paranee. Myös yhteisöllisyys lisääntyy, kun olemme enemmän tekemisissä keskenämme, ilman kiirettä. Yhteisöissä voi ottaa käyttöön myös palvelusten vaihdon, joka osaltaan vähentää rahan tarvetta. Yhteisölliset, hajautetut ruokaviljelmät vähentäisivät ruoan ulkopuolista tarvetta eli lisäisivät ruoan omavaraisuutta. Tästä kaikesta seuraa sosiaalisen pääoman kasvua, joka on tärkeä osa-alue hyvinvointivaltiota tarkasteltaessa.

Perusajatus 4: Finanssisektori on saatettava tiukan säätelyn ja valvonnan alaisuuteen. Lisäksi tarvitaan maailmanlaajuinen markkinatalousvero (koskien varainsiirtoa, arvopaperistamista jne.), jonka varoilla tasapainotetaan reaalitaloutta ja tuloeroja ympäri maailmaa.

Perusajatus 5: Ei anneta yksityisten pankkien luoda hallitsemattomasti korollista velkarahaa tyhjästä, vaan annetaan valtionpankin tehdä se hallitusti, jos sille on tarvetta. Raha on tällöin myös korotonta. Tästä voi seurata deflaatiota, mutta se on hyvä asia vähenevän kuluttamisen yhteiskunnassa. Vähemmän rahaa, jonka arvo on suurempi, mutta kulutus on alhaista tarkoituksellisesti. Tällä hetkellähän jatkuva inflaatiokierre perustuu markkinatalouden illuusioon. Ja tietyin väliajoin tullaan rytinällä alas... Ja toisaalta, kuka määrää rahan arvon?

Perusajatus 6: Yritysten ensisijainen tehtävä tulisi olla erinomaisten palveluiden, inhimillisten työolojen ja eettisesti sekä ekologisesti kestävien tuotteiden tarjoaminen, ei osakkeenomistajien voittojen maksimoiminen. Siirretään katse rahasta ja tuloksen maksimoimisesta onnellisten ihmisten yhteiskuntaan, luonnon kantokykyyn sekä hyvinvointiin ja tulevaisuuden ajattelemiseen. Yleisesti ottaen rajoitetaan rahan valtaa. Ja koska ihmiset työskentelevät vähemmän sekä ostavat "kulutus"tuotteita vähemmän, niin rahaa ei tarvita samalla tavalla, kuin tällä hetkellä.

Perusajatus 7: Ansiotuloverojen progressiivisuus jyrkemmäksi, tarpeeksi alhaisesta palkasta ei tarvitse maksaa veroa. Palkkakatto on myös erittäin tärkeä asia.

Perusajatus 8: Ihmiset eli kansalaiset – maailman väki – ovat kaiken keskiössä. Valta, oikeudet ja tasa-arvo kuuluvat meille, kaikille ihmisille. Ei pienelle eliitille. Samalla meille kuuluu vastuu, toisistamme, maapallostamme, luonnostamme ja itsestämme. Me olemme luoneet nämä kaikki järjestelmät, kaupungit, koneet ja ajattelumallit, joten olemme vastuussa tästä kaikesta. Mutta voimme myös muuttaa ajatteluamme ja järjestelmäämme niin halutessamme.

Perusajatus 9: Tämän kaiken seurauksena valtioiden verotulot vähenevät toki huomattavasti, mutta niin vähenevät myös menot. Tämä on erittäin hyvä asia, koska raha ei ole enää niin suuressa roolissa. Rahan rinnalle on tullut yhteisöllisyys, vapaa-aika, omavaraisuus.

Tehdään asiat yhdessä, toisia auttamalla, meidän jokaisen hyvinvointia ja tulevaisuutta ajattelemalla. Avataan se ovi, jonka avaimenreiästä asioita ja maailmaa tuijotamme. Nähdään maailma, ihmiset, luonto, tulevaisuus ja omat ajatukset rahan vallan alta, kiitos.

-----

Lopuksi haluan kommentoida joitakin poimintoja tästä minua inspiroineesta kolumnista. En ole kyllä aivan varma, onko tämä kirjoittaja tosissaan vain onko nämä hänen ajatukset ironista "hassuttelua"?

"Sähkön säästäminen katuvaloissa synnyttää laajan väkivaltarikollisuuden. Yhdenkin lähiökoulun lakkauttaminen panee vaakalaudalle nuorisomme oppimisen ja koko kilpailukykymme. Käyttämättömän liikuntapaikan ylläpidon lakkauttaminen rapauttaa nuorison kunnon ja haaveet tulevista olympiamitaleista."

Sähkön säästäminen katuvaloissa rinnastetaan väkivaltarikollisuuden syntymiseen…(sarkastinen) *hmm*. Olen itse melko vakuuttunut, että ne perimmäiset syyt ovat jossain aivan muualla, kuin katuvaloissa, jos aletaan oikeasti miettiä, miksi väkivaltarikollisuutta syntyy. Nämä kaikki muutkin kohdat kuulostavat lähinnä "vitsailulta", "hassuttelulta" ja noh, populismilta. Vitsikäs kirjoittaja?

"Koko yhteiskuntamme on rakennettu kasvun varaan ja nimenomaan tulevaisuuden kasvun varaan."

Osuit naulan kantaan, kaveri. Mutta tämä onkin juuri se ongelma. Ja tästä lauseesta huokuu juuri se keskustelun ongelmallisuus, koska kirjoittaja ajattelee, että nyt asiat ovat näin ja että mikään ei voi muuttua. Aivan kuin tämä olisi nyt se "ainoa ja oikea" tapa tehdä asioita. Mutta koska tämä nykyinen kasvu on luotu suurimmaksi osaksi finanssitalouden illuusion avulla, miten kauan luotat sen tuottamaan mielihyvään? (Ja montako kertaa se saa romahtaa, ennen kuin ymmäretään, että jotain on todella pielessä…) Todellisuuden kanssa sillä ei ole tekemistä.

"Rikkaimmat korjaavat suurimmat hedelmät kasvusta. Sen sijaan kasvun pysähtyminen iskee kovimmin köyhimpiin."

Ensimmäinen virke pitää mielestäni täysin paikkaansa ja se onkin iso ongelma. Siihen olisi myös oivallinen ratkaisu: otetaan käyttöön markkinatalouden varainsiirtoverotukset ja säätelyt. Verojen kerryttämistä varoista voitaisiin sitten tasoittaa tuloeroja ja tasapainottaa hyvinvointivaltion budjettia.

Mutta, mihinkähän malliin tämä kasvun pysähtymisen osuuden ajatuksen taustat liittyvät? Ihan kuin raha olisi se yksi ja ainoa hyvinvoinnin mittari (Vaikka toisaalta, kyllähän jotkut vielä niin taitavat – valitettavasti – ajatella). Rahaa toki tarvitaan jonkin verran (varsinkin nykyisen kaltaisessa järjestelmässä), mutta mitkä ovatkaan ne perusasiat, mitä ihminen tarvitsee ja tekijät, jotka saavat ihmisen onnelliseksi? Jälkimmäiseen kysymykseen vastaukset vaihtelevat toki yksilöittäin, mutta ensimmäiseen on helppo vastata: 1) Ruoka, 2) Suoja.

Rahan osuudesta onnellisuuteen on tehty tutkimuksia. Keskeinen tutkimustulos on, että tietyn rajan jälkeen rahan määrä ei enää kasvata onnellisuutta. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, mitkä asiat tekevät elämästä onnellisen. Nyt ollaankin niiden kivojen peruskysymysten äärellä. Ja jos eläisimme säädellyn markkinatalouden ja yhteisöllisyyden kukoistuksen maailmassa, työnteon ja siitä saadun rahan merkitys vähenisi huomattavasti. Ei olisi enää selvää rajaa "köyhän" ja "rikkaan" välillä, koska sosiaalinen pääoma olisi suuressa roolissa ja sitä voisi kerryttää kuka tahansa.

"Tuskinpa liioittelen paljon väittäessäni, että nälkä ja sodat lisääntyisivät."

Minun mielestä liioittelet. Minä näen ihmisiä, jotka ovat iloisia, hyvinvoivia, yhteisöllisiä, kekselijäitä ja vapautuneita, koska heillä enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän stressiä sekä kiirettä.

"Vaikka paperiteollisuus ei olisikaan kasvuala Suomessa, ei uutta nosteta ajamalla paperiteollisuus alas."

Kuka sitä on ajamassa alas? Ai niin, markkinavoimat. Jos bisnes a ei kannata maassa 1, se siirretään maahan 2, jossa se kenties kannattaa. Puhuttaessa rahasta (eihän yritysten johto muuta saa ajatella, eihän?). Tai jos tälle bisnes a:lle ei enää ole kysyntää, niin sittenhän se on niin kuin "hei, hei ja hyvästi"? Mutta ei hätää, Metsäteollisuus ry sanoo, että uusia tuulia on tulossa. Tulevaisuuden metsäala kukoistaa Suomessa? (http://www.ptt.fi/site/?lan=1&mode=tiedotteet&tiedote_id=1249)

Sointuja kitarasta ja suloääniä laulajan suusta

2010-09-19T04:02:00.000-07:00

Jatkan Hollanti -aiheisia kirjoituksia sitä mukaan, kun teen täällä havaintoja erilaisista jännistä asioista.

Tällä kertaa mietinnän alle päätyy ulkoilmakonsertit ja festarit. Niitä on ollut täällä Bredassa mielestäni paljon (viisi tapahtumaa 3 viikon sisään) ja kaikki ovat olleet tähän mennessä ilmaisia. Viimeisimpänä Breda Barst, kaksipäiväinen musiikkifestivaali, jossa esiintyy noin 50 eri bändiä/dj:tä. Ja tapahtuma on todellakin ilmainen, käsittämättömän hienoa. Ihmettelen vain, miten se on mahdollista?

Festivaalipaikka on kaupunginpuistossa, joka on melko iso ja kaunis viheralue suihkulähteineen ja siltoineen. Tässä samassa puistossa on ollut suurin osa näistä ilmaisista festivaalityyppisistä tapahtumista. Breda Barstissa on ihan "oikeaa" festaritunnelmaa. Sieltä löytyy samoja myyntikojuja vaatteineen, koruineen ja levyineen, ruokapisteitä monine eri annos vaihtoehtoineen sekä iloisia hyppiviä ihmisiä, kuin festareilta Suomestakin. Musiikkifestarit siis! Mutta.

Käytännön eroja on ainakin yhtä paljon:

Ensinnäkin kaikissa tapahtumissa tähän asti on täytynyt ostaa juoma/ruokalipukkeita, joilla luonnollisesti voi sitten ostaa taas juomia ja ruokaa. Se nopeuttaa asiointia kojuilla huomattavasti, koska ei tarvitse etsiä kukkarosta kolikoita ja laskea (humalaisessa) päässään, onko tässä nyt tarpeeksi rahaa vai ei. Vaihtorahaa ei myöskään tarvitse odotella. Tämä on mielestäni erittäin kätevä ja käytännöllinen ratkaisu. Miksi Suomessa ei tehdä näin?

Toiseksi asiaksi nostaisin alkoholipolitiikan ja tarkemmin sen liberaalisuuden. Festivaalitapahtumissa ei ole erikseen anniskelualueita, niin kuin Suomessa. Kaljakupin kanssa saa siis kulkea alueella miten haluaa, joka on tietyllä tavalla varsin mukavaa, koska et ole rajoittunut seuraamaan keikkaa määrätystä "karsinasta", etkä joudu jonottamaan anniskelualueelle, kun kaikki janoiset sankarit haluavat saada mallasjuomaa kitusiinsa yhtaikaa.

Mielestäni tässä käytännössä on kuitenkin ongelmia. Voit nimittäin heilua kaljatölkin tai muovimukin kanssa keikalla vaikka eturivissä ja heittää kyseisen objektin yleisöön tai bändin jäseniä kohti. Olen nähnyt monen monta kaljatölkkiä lentämässä ilmassa (ei kylläkään bändiä kohti) ja ystävämme painovoima on ne aina pudottanut jonkun epäonnisen pääkoppaan. En tykkää. Tietysti joku noheva voisi tässä vaiheessa sanoa, että kyllähän Suomessakin juomalasin voi heittää jonkun päähän anniskelualueella. Mutta luulenpa, että Suomessa lentäisit järjestyksenvalvojien avittamana itsekin ulos festareilta sen jälkeen. Täällä sitä ei tapahdu, koska järjestyksenvalvojia ei ole. Myös crowd surfing on melko yleistä, vaikka se käsittääkseni on nimellisesti kiellettyä. (Kaikesta huolimatta ihmiset ovat todella iloisia ja nauttivat olostaan näissä tapahtumisssa, en ole nähnyt yhtään käsirysyä tai muuta vastaavaa kinastelua.)

Täällä käytetään myös pääsääntöisesti kertakäyttöisiä muovimukeja juomien tarjoiluun ja keikkojen jälkeen joudut kävelemään muovimeressä. Alueella on kyllä paljon roska-astioita, mutta sehän on tunnetusti kovin vaikeaa kävellä 20 metriä kesken keikan ja pudottaa muovimuki roskakoriin nurmikon sijasta. En tykkää, en laisinkaan. Hollannissa osataan kyllä kierrättää, mutta ekologisuus ei mielestäni silti aina osu kohdilleen. Muovimukeja kyllä kerätään päivän aikana nurmikolta – matojen ja sirkkojen maailmasta – ahkerasti työntekijöiden toimesta, mutta silti. Suomessa melko monilla festareilla käytössä oleva panttisysteemi on minusta toimiva ja siihen suuntaan toivoisin kaikkien hiljalleen (nopeasti sipsuttaen) siirtyvän. Myönnettäköön, että ilman anniskelualuetta panttijärjestelmän toteuttaminen saattaa olla astetta haastavampi projekti, koska ihmiset kulkevat tuopit käsissään kaikkialla alueen sisällä. Mutta mikään ei ole mahdotonta. Lisätään vain palautuspisteitä laajemmalle alueelle?

Kolmas ja minut itkun partaalle ajava asia on lapset festivaalialueella. On hienoa, että vanhemmat tuovat lapsiaan kuuntelemaan kutkuttavan mukavaa musiikkia ja nauttimaan kulttuurista sekä iloisesta tunnelmasta. Mutta miksi ihmeessä he eivät suojaa lapsiensa korvia melulta? Se on minusta aivan hirveää, että lapsi istuu isänsä hartioilla hyvinkin lähellä lavaa ja kaiuttimia, ilman kuulosuojaimia. Herätys nyt! Alle kouluikäinen lapsi kun ei itse ymmärrä, että kuuloa täytyy suojata, jos joku ei sitä hänelle opeta. Tinnitus ja kuulovaurio ala-aste -ikäisenä ei ole tavoiteltavaa. Muutenkin todella harvat tuntuvat käyttävän korvatulppia keikoilla.

Ilmaiset festivaalit ovat kuitenkin todella hieno asia. Ja niitä tuntuu olevan täällä melkein joka viikko. Pidän siitä erittäin paljon. Musiikkikulttuuria kansalle, joka sitä ilolla ottaa vastaan!

Hollanti, kierrätyksen mallioppilas

2010-09-12T06:42:00.000-07:00

Hollanti on yllättänyt minut muutamalla asialla, mutta erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta on roskapolitiikka.

Täällä on kotitalouksissa kaksi erillistä roska-astiaa*. Yksi paperille/kartongille ja toinen on todellinen sekamelskalaatikko, johon laitetaan muovi, metalli ja biojäte. Lasipullot ja purnukat täytyy palauttaa erillisiin kierrätyspisteisiin, joita löytyy ympäri kaupunkia. Ja tietysti ongelmajätteelle ja kodinkoneille yms. on omat palautuspisteensä.

*Tutkittuani asiaa hieman enemmän, löysin tiedon, että vuonna 2010 noin 90% kotitalouksista käyttää erillistä biojäteastiaa, mutta meillä on täällä vain yllämainitut kaksi roska-astiaa.

Valvonta jäteasioissa on todella tarkkaa. Meidän asunnolla on käynyt "jätepoliisi" (täällä todellakin on viranomaisia, jotka valvovat jäteasioita) jo kahteen otteeseen ja olemme saaneet myös varoituksen (seuraavalla kerralla tulee kuulemma sakko). Varoitus tuli siitä, että veimme meidän roska-astiat vääränä päivänä tien varteen tyhjentämistä odottamaan. Kyllä, täällä täytyy viedä astiat tien varteen tiettynä päivänä tyhjentämistä varten. Ja astiat saavat olla tien varressa tuona määrättynä päivänä (meillä se on torstai) vain tietyn ajan, 8:00-20:00. Jos jätät kadulle roskapusseja, viet astiat vääränä päivänä kadulle, et hae astioita pois kadun varresta määräaikaan mennessä tai et lajittele paperia/kartonkia erilleen muusta jätteestä ja jäät kiinni, saat sakot. Tarkkaa ja valvottua jätepolitiikkaa siis. (Ja roska-astioissa lukee talon osoite, joten valvonta on siltä osin helppoa)

Euroopan komission raportin mukaan vuonna 2008 Hollannissa kierrätettiin 32% jätteistä, kompostoitiin 27%, poltettiin 39% ja kaatopaikalle päätyi vain prosentti jätteistä. Minkälaisia jätteen erittelykeskuksia täällä oikein siis on, jos tuosta sekajätteestä saadaan eriteltyä noin hyvin eri materiaalit? Jos summataan materiaalikierrätys ja kompostointi, kierrätysprosentti oli täällä vuonna 2008 siis huimat 59%! (Suomessa 33%)

Täällä on tehty jätteiden kaatopaikalle kippaaminen niin kalliiksi, että se ei yksinkertaisesti kannata. Maksu on noussut palamattomalle kaatopaikkajätteelle vuodesta 1985 vuoteen 2002 mennessä 1280%, ollen vuonna 2002 128€ per jätetonni. Muullekin jätteelle maksu on noussut huomattavasti. (Lähde: http://www.mnp.nl/mnc/i-en-0428.html). Tämän kyllä ymmärtää, sillä Hollanti on pieni maa (noin 8 kertaa Suomea pienempi) ja täällä asuu Suomeen verrattuna hieman yli kolme kertaa enemmän ihmisiä. Hollannissa ei yksinkertaisesti ole tilaa jätteelle, joten heidän on täytynyt keksiä muita keinoja roskavuorien kerryttämisen sijaan.

Tämän sivuston mukaan Hollannissa on kaksi kompostointilaitosta, jotka käsittelevät melkein kolmanneksen biojätteestä sekä vuoden 2010 loppuun mennessä kuusi mädätyslaitosta. Hollannissa pyritään käsittelemään kotitalouksissa syntyvä biojäte erillään muusta jätteestä, mutta muuten se poltetaan muun jätteen mukana (CHP-voimalat). Täällä siis myös poltetaan jätteitä paljon. Ilmeisesti noin 50% Hollannissa tuotettavasta energiasta on peräisin CHP-voimaloista.

Hollannissa osataan siis kierrättää. Se on varmasti suurimmaksi osaksi seurausta voimakkaasta jätepolitiikasta, jota on alettu ajaa 1990 -luvun puolivälistä alkaen. Sen myötä ihmisten asenteetkin ovat varmasti muuttuneet. TNT Postin tekemän kyselyn mukaan yli 90% hollantilaisista kierrättää kotitalousjätteet. Vuonna 1985 Hollannissa kierrätettiin vain reilut 20% jätteistä, mutta nykyään siis lähes 60%. Edistyksellistä!

Mutta ihmettelen silti, että Bredassa, jossa itse nyt asun, niin monentyyppiset jätteet laitetaan samaan astiaan. Ehkä tämä on vain yksittäistapaus? Lisäksi minua ihmetyttää se, että täällä ei ole panttijärjestelmää pulloissa tai tölkeissä. Kaikki muovi- ja lasipullot sekä metallitölkit menevät siis roskiin. Mutta silti kierrätysprosentti on huiman korkea.

Suomessa on yleensä astia biojätteelle, paperille, kartongille, lasille, metallille ja "sekajätteelle" (eli käytännössä muovipakkauksille) sekä panttijärjestelmä pulloille ja tölkeille. Ja silti kierrätysprosentti on paljon alhaisempi, kuin Hollannissa. Miksi?

Onko suomalaisten asenne kierrätystä kohtaan väliinpitämätön?
Jaetaanko Suomessa liian vähän tietoa kierrätyksestä ja sen tarpeellisuudesta?
Onko Suomessa liian pienet kaatopaikkamaksut?
Palkitseeko Suomalainen järjestelmä kierrättämisestä?

Kehitettävää siis riittää. Suomi voisi ottaa mallia Hollanista ja heidän jätepoliiseistaan sekä laeistaan. Muutos ei tietenkään tapahdu välittömästi, mutta esimerkki Hollanista osoittaa, että se kyllä tapahtuu. Mainiota.

Finansialismi, usko on se mihin luotetaan

2010-08-31T04:04:00.000-07:00

Olen kirjoittanut aiemmin yhden tekstin rahasta ja ahneudesta, joka perustui vain minun ajatuksiini rahasta ja sen ongelmallisuudesta. Nyt luin kirjan: Rahamyllyt Kuriin, kirjoittanut Frédéric Lordon. Kirjan lukemisen jälkeen minun tuska ja ahdistus vain lisääntyivät. Oli jännittävää huomata, että kirjaa lukiessani aiemmat ajatukseni saivat vain lisää pontta, vaikka en todellakaan ollut perehtynyt markkinatalouteen ja sen toimintaan tarkemmin aiemmin.

Tässä tiivistettynä (tahallisesti hieman kärjistetytkin) ajatukseni kirjan lukemisen jälkeen.

On tietyllä tavalla pelottavaa, miten vaikeaksi finanssialan termistö on luotu. Se on ihan oma kielensä, jota ei voi ymmärtää ilman opiskelua (enkä minä todellakaan ymmärrä näistä termeistä vielä juuri mitään, mutta kirja selittää niitä kuitenkin varsin hyvin). Arvopaperistaminen, riskiluokitukset, ABCP, ABS, CDO, CDS, MBS, OTC, Prime broker, Vipuvaikutukset ja niin edelleen... näitä termejä siis riittää ja niiden taakse yritetään peittää kaikki varsinaiset tekemiset, jotka ovat suurimmaksi osaksi järjettömiä.

Illuusion perustuva markkinatalous toimii yleisesti ottaen niin kauan, kuin markkinoilla on melko tasaisesti sekä myyjiä, että ostajia.

Siis kaikki toimii, kun usko markkinoihin on kohdallaan. Koko finanssijärjestelmä kun perustuu uskoon ja se voidaan rinnastaa uskontoon*. Sillä ei ole mielestäni juuri tekemistä reaalitalouden kanssa. Paitsi silloin, kun kriisi on syvimmillään ja kaikki hiekka tuntuu valuvan sormien läpi, rukoillaan valtioita ja keskuspankkeja apuun (ja rahaa tuntuu aina silloin löytyvän...). Jutun juju on nimenomaan sijoittajien, pankkiirien, ”bisnestyyppien” ynnä muiden ihanien tahojen välinen usko toisiinsa ja siihen, että markkinoilta löytyy uskoa huomiseen.

Mutta entäs sitten, kun korttitalo alkaa huojua? Huomataan, että ei tämä ”riskitön” strukturoitu arvopaperistaminen ollutkaan 100% varma keino turvata huikeita tuloja (ilman riskejä), vaikka luottoluokitus olisikin kuinka AAA -luokkaa (luottoluokitukset ovat myös yksi monista ongelmista, koska niitä myöntävä taho on voimakkaasti mukana tässä illuusiotaloudessa). Enemmän vähemmällä ja nopeammin korkeammalle, todellisuutta?

Välihuomio: kuka oikeasti voi uskoa, että finanssimaailmassa olisi riskitön tapa tuottaa sijoituksiensa arvon huikeaa nousua tai (jatkuvaa) nousua ylipäätään? (Tai että joku ”uusi uskomaton innovaatio” – eli esim. arvopaperistaminen – ylipäänsä mahdollistaisi sellaisen). Kyse on loppujen lopuksi vain ihmisten välisistä uskomuksista, olettamuksista ja tekemisistä. Uskoa siihen, että aina löytyy myyjä ja ostaja. Olettamuksesta siihen, että kaikki menee hyvin, yhtiöt tuottavat voittoa, pankit myöntävät lainaa, raha virtaa. Tekeminen onkin sitten mielestäni hauska näkökulma, sillä jos asiaa yksinkertaistaa tarpeeksi, niin juuri ihmisten reaktiot pörssissä ja arvopaperimaailmassa saavat kurssien ja sijoitussalkkujen arvot heilumaan (ihmisethän pörssikursseja keinuttaa). Entäs jos sen heilurin pysäyttää, lakkaako kaikki silloin olemasta vai jääkö kaiken arvoksi se, mikä se sillä hetkellä sattui olemaan? Eli sinänsä olisi sekä ostajia, että myyjiä, mutta kukaan ei nyt vain haluaisi tehdä mitään. Ihmisethän tämän kaiken ovat keksineet.

Muutama kysymys:

Mitä kertoo se, että osakeyhtiön pääasiallinen tehtävä on tuottaa osakkeenomistajille mahdollisimman suuret voitot? (Eli rahaa, rahaa, rahaa, kaiken muun kustannuksella, tietenkin).

Mitä kertoo se, että meklarit saavat sitä enemmän bonuksia (rahaa), mitä enemmän he ”saavat rahaa liikkeelle”? (Eli mitä enemmän he ottavat riskejä, mutta eivät he tietenkään käytä asiasta sanaa riski).

Mitä kertoo se, että pankit olivat ennen riskinhallinnan mestareita, mutta nykyään ne vain haluavat päästä riskeistä ”eroon” mahdollisimman nopeasti ja ajattelevat samalla tekevänsä hyvää bisnestä (arvopaperistaminen)?

Mitä kertoo se, että pankeilla ei ollut mitään käsitystä, paljonko heillä oli rahaa kiinni arvopapereissa, lainoissa, rahastoissa, ABCP:ssa, ABS:ssa, CDO:ssa, MBS:ssa ja niin edelleen, kun subprime -kriisi (eli tämä viimeisin lamaan johtanut kriisi) oli pahimmillaan ja paniikki oli valtaisa?

Ahneus ja kilpailu. Siitä se kertoo. Kun sokaistuu rahasta, sitä tulee helposti ahneeksi. Kun haluaa olla ”parempi”, kuin kilpaileva firma, sitä tulee helposti ahneeksi. Kun arvostuksesi ja bonuksesi perustuu siihen, paljonko saat rahaa liikkeelle (eli otat riskejä), sitä tulee helposti ahneeksi. Kun luulee, että raha on ainoa tavoiteltava elämän rikkaus, sitä tulee helposti ahneeksi. Kun annat kultakolikon, loppujen lopuksi huomaat, että menetit koko arkun.

Oppiiko rahoitusala koskaan virheistään?

1987 Wall Streetin romahdus,
1990 kiinteistöalan ja Yhdysvaltalaisten pankkien kriisi,
1992 Euroopan valuuttajärjestelmän 1. kriisi,
1993 Euroopan valuuttajärjestelmän 2. kriisi,
1994 Yhdysvaltain obligaatioromahdus,
1997 kansainvälinen finanssikriisi,
2000-2002 IT-kupla ja
2007-2008 subprime-kriisi.

Ja edelleenkö halutaan uskoa rahoitusalan itsesäätelyyn ja kaunopuheisiin lupauksiin – ”enää ei voi käydä näin”., ”älkää vain tulko säätelemään meidän toimintaamme, me lupaamme toimia tulevaisuudessa vastuullisesti, kaikki on hallinnassa”.

Minusta tämä on jo naurettavaa. Olemmehan nähneet, mihin äärimmilleen viety kapitalismi voi maailman ajaa. Ja kun mietitään, mitä hyötyä tämän nykyisen tyyppisestä – täysin vapaasta ja hallitsemattomasta – finanssitaloudesta on reaalitaloudelle, mihin lopputulokseen päädytään?

"Finansialismi" on mielestäni asia, johon täytyy puuttua valtiollisella tasolla. Se täytyy saattaa puolueettoman valvonnan alaisuuteen. Sille täytyy asettaa toimintarajat. Sen toimintaan täytyy asettaa sääntöjä. Sen ei saa antaa jatkaa toimintaansa, kuin "villiintynyt tunturisopulilauma". Ei enää finanssikriisejä, kiitos.

Lainaus wikipediasta:

*Uskonnolla tarkoitetaan yleensä uskoa jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.

Hävetyksen suuri mysteerisyys

2010-08-16T09:20:00.000-07:00

Miksi jokin asia hävettää? Mitä täytyy tehdä, että jokin tuntuu "hävettävältä"? Mistä ihmeestä tämä juttu oikein kumpuaa?

Mietin tätä viimeksi ollessani Tukholmassa. Menin tunnelbanan lipuntarkastajan ohi ja kun pääsin alas, luulin olevani väärällä puolella rataa, joten nousin ylös. Ylhäällä tajusinkin, että "eh, heh, oli tämä ensimmäinen sittenkin se oikea puoli" ja jouduin menemään parin minuutin sisään uudestaan saman lipuntarkastajan ohi. Se hävetti, mutta miksi? En ymmärrä. Minulle ei ole pitkään aikaan tullut sitä tunnetta. Ja nyt se tuli tälläisestä asiasta. Se oli todella outoa.

Yleisesti kai voisi kuvitella, että jos teet tai joku seurassasi tekee jotain, mikä on moraalisi vastaista (on se sitten vahingossa tai tahallisesti tehtyä), se hävettää. Tai ainakin luultavasti. Mutta tässä tapauksessa asiassa ei mielestäni ollut laisinkaan kysymys siitä. Ei minun moraali sano, että "et saa mennä saman lipuntarkastajan ohi kahta kertaa lyhyellä aikavälillä"...

Mistä se sitten voisi johtua? Jos mietitään, mitä mieleni syövereihin on jäänyt "äidinamaidosta" eli siis vanhempien (tai toki myös sisaruksienkin) opeista ja sanomisista, niin asia voisi juontaa juuriaan juurikin sieltä. Luulen, että joskus on ollut jokin vastaavanlainen tilanne ja siinä joko vanhempani, sisarukseni tai kenties joku kavereistani on sanonut, että "hei, tuo on noloa, älä ihmeessä tee niin!". Ja se on sitten jäänyt alitajuntaan muhimaan, odottamaan seuraavaa kertaa. Mutta miksi minun pitäisi nolostua siitä, mitä joku toinen pitää nolona, jos itse en tee niin?

En näe tässä mitään järkeä. En ymmärrä, mistä tuo tunne tuli. Jos ajattelen asiaa omasta näkökulmastani, en näe siinä mitään nolostuttavaa. Jostain se tunne vain silti pulpahti pinnalle. Ihminen on välillä todella jännittävä otus. Hämmentävää :)

Erilaisuus on elämän rikkautta

2010-07-28T14:20:00.000-07:00

Minkälaista on olla "erilainen"? Onko hyväksyttävää olla "erilainen"? Missä vaiheessa joku on niin "erilainen", että se vaikuttaa erilaiselta, omituiselta tai oudolta? Miksi joku täytyy tuomita sen takia, että se on sinun näkökulmastasi "erilainen"? Entä missä vaiheessa jokin asia muuttuu "erilaisuudeksi"? Tässä muutamia kysymyksiä, joita olen pohtinut hiljattain.

Lehdissä, keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa on ollut viime aikoina paljon puhetta ja keskustelua Helsinki Prideen tehdyistä kaasuiskuista, sukupuolineutraalista avioliitosta, romanikerjäläisistä ja maahanmuuttajista. Nämä kaikki asiat liittyvät jollain tapaa, jonkun ihmisen näkökulmasta "erilaisuuteen". Mutta mitä ihmettä tämä "erilaisuus" oikeasti on? Kuka sanoo, mikä on normaalia ja sallittua, mikä taas on epänormaalia ja kiellettyä? Mietitäänpä kaikki yhdessä.

Se, missä ympäristössä ja minkä pohjalta oma maailmankuva ja moraali rakentuu, johtaa mielestäni hyvin pitkälti siihen, mitä pitää "minunlaisena" ja mitä "erilaisena", niin. Miksi yksi asia on hyväksyttävissä, mutta tämä toinen taas ei? Onko tämä tälläista marginaali vastaan valtaosa -jaottelua? Tai "äidinmaidosta" opittu totuus, josta täytyy pitää kiinni viimeiseen asti. Kaikki muu on "erilaisuutta", jota ei hyväksytä tai mitä ei tarvitse sietää?

Kuvitellaan, että synnyt hökkelikylään Romaniaan ilman henkilötodistusta ja virallista osoitetta. Sinua syrjitään, jopa vihataan, sen takia, että kuulut johonkin tiettyyn ihmisryhmään. Jos pääset kouluun, joudut todennäköisesti "erityisluokalle", jossa on vain muita "sinunlaisia". Tai jos pääset "normaaliin" luokkaan, sinua syrjitään, nimitellään, kiusataan ja ahdistellaan niin paljon, että mielenterveytesi tuskin kestää kauan sellaista ahdinkoa. Työelämään on lähes mahdoton päästä, koska olet "erilainen", kuin "muut – paremmat ihmiset". Terveydenhuolto ei käsitä sinua, et ole oikeutettu siihen, eihän sinulla ole henkilötodistustakaan. Itseasiassa sinut pitäisi karkottaa, koska et voi todistaa olevasi tämän maan kansalainen. Ja tämä kaikki johtuu siitä, että olet mukamas "erilainen" muiden silmissä. Miksi tällä ihmisellä on erilaiset ihmis- ja kansalaisoikeudet, kuin niin kutsutulla "normaalilla" (mikä ihmeen normaali?) ihmisellä? (Vastuuta unohtamatta). Haloo, ihmiskunta kutsuu. Keitä me ihmiset oikein olemme?

Kuvitellaan, että olet homo. Se on sinulle täysin luonnollista ja arkipäiväistä. Olet hyvin pitkälti samankaltainen, kuin muut – siis ihminen. Nukut, syöt, luet, näet ihania ystäviä, käyt kaupassa, lähdet illalla lenkille, uimaan tai terassille. Mutta, ihastut, jännityt, unelmoit ja rakastut samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Hiljaisuus ja kauhistus? Miksi tämä asia pitäisi kokea jotenkin "erilaisena" tai vääränä? Ja miksi joku pitäisi tuomita siitä, että hän rakastaa samaa sukupuolta olevaa ihmistä? Miksi tällä ihmisellä on erilaiset ihmis- ja kansalaisoikeudet, kuin niin kutsutulla heterolla? (Vastuuta unohtamatta). Eläinkunnassa on monia satoja lajeja, joiden keskuudessa esiintyy homoseksuaalisuutta. Haloo, eläinkunta kutsuu. Keitä te ihmiset oikein luulette olevanne?

Mielestäni tätä "erilaisuuden" inhoamista ei voi perustella tietoon tai järkeen perustuen. Inho ja pelko "erilaisuutta" kohtaan on pään sisäisten lukittumistilojen ja ahtaan sekä suljetun – tietämättömänkin – mielen aikaansaannosta. Luullaan, että tämä tälläinen minun maailmankuva ja ajatusmalli on se oikea, mutta millä perusteella? Miksi romanikerjäläisen tai Somaliasta tulleen maahanmuuttajan maailmankuva olisi jollain tapaa väärempi, kuin sinun? Minun mielestäni kukaan ei voi tuomita toista ihmistä tai hänen ajatusmalliaan sen perusteella, mistä maasta hän on kotoisin, mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa, mitä uskontoa hän harjoittaa tai minkä värinen iho hänellä on ja niin edelleen.

Kokeile asettua toisen ihmisen asemaan. Kokeile ajatella ja miettiä, kuin hän. Se voi olla todella vaikeaa, mutta mielestäni melkein välttämätöntä, että voi oppia avaamaan mielensä uusille ajatuksille ja asenteille. Mikä taas on jokaisen ihmisen näkökulmasta inhimillisen tärkeää. Ei ole yhtä oikeaa tapaa ajatella jostain asiasta. Tapoja voi olla yhtä monta, kuin on ihmisiäkin ja kaikki voivat olla yhtä oikeita.

Loppujen lopuksi jokainen on jollain tapaa "erilainen" jokaisen "erilaisen" ihmisen näkökulmasta. Ja miksi asia ei vain voisi olla niin? Me kaikki voimme ottaa oppia toisistamme, me kaikki voimme hyväksyä "erilaisuuden", me kaikki voimme avata mielemme "erilaisuudelle" ja toivottaa sen avosylin, lämpimän halauksen kera tervetulleeksi omaan maailmaamme.

Voimme rakentaa yhdessä elämämme toistemme erilaisista mietteistä ja asenteista sekä ikiomistamme ja omanlaisistamme ajatuksista. Tai sulkea silmämme sekä mielemme muilta, ja hukkua omaan itseemme.

Tämä on minun maailmani!

2010-07-12T00:48:00.000-07:00

Minulla on mielipide ja pidän siitä kiinni. Tiedän olevani oikeassa. Julistan sitä ylpeänä muille, jos asia tulee puheeksi. Ja muiden päät nyökkyy myötäilevästi.

Minun mielipiteeni perustuu – noh – minusta nyt vain tuntuu, että asia on näin. Ei se maalaisjärjellä pähkäiltynä voi olla muulla tavalla. Enkä todellakaan mieti mitään vaihtoehtoja, asia on näin ja piste. Jos väität jotain muuta, se on hullua, sanon minä – paskapuhetta!

Minun maailmani on tämä pihamaa tässä. Olen täällä onnellinen. En kaipaa siihen mitään muutosta. Rakennan muureja ympärilleni mielummin paksummaksi, kuin aukaisen korviani ja ajatuksiani uusille, hulluille ajatuksille.

Minä määrään täällä. Minä olen tämän talon isäntä. Ja minähän olen oikeassa, sanokoot tohtorit tai professorit mitä lystäävät. Ne ovat väärässä, eivät ne mistään mitään tiedä.

Minä kyllä tiedän, mitä minun tarvitsee tietää. Minulle on turha tulla puhumaan mistään uusista tutkimusraporteista tai analyyseistä. Persettäni pyyhin sellaisilla papereilla – saatana!

1,5kk etelä-pohjanmaalla ja tällaisia ajatuksia on lähinnä pinnalla keskusteluiden jäljiltä. Huokaisen välillä jo todella syvään...

Ongelmat poistuvat siirtämällä ne pois näköpiiristä?

2010-06-28T18:08:00.000-07:00

Törmäsin jänniin asioihin remonttihommissa lapioidessani meidän ulkorakennuksen eli lutin lattian alla olevaa maata. Sieltä hiekan, mullan ja saven seasta löytyi nimittäin hirmuiset määrät hajonneita posliini- ja lasiastioita, vanhoja kenkiä, epämääräisiä rautaesineitä, metallipurnukoita, vaatteiden paloja ynnä muuta sen sellaista jännittävää. Hämmennyksissäni kysyin isältäni, että mistä nämä kaikki tavarat ovat tänne oikein tulleet. Vastaus kuului, että ne on aikanaan vain heitetty lutin alle turhana, rikkinäisenä tai ylimääräisenä tavarana. Siis, poissa silmistä, poissa murheista. No problem.

Tästä tuli melkein heti mieleeni tällä hetkellä kovasti tapetilla oleva asia; nimittäin ydinjäte ja sen loppusijoitus. Miten voidaan taata, että ihmiset (tai mitkä otukset täällä silloin lie "hallitsevatkaan" planeettaa) eivät tulevaisuudessa lapioi jätteitä esiin tietämättään? Luuleeko ihminen todellakin olevensa nokkela piilottaessaan jätteet pois näköpiiristä ja ajattelemalla, että nyt on homma hoidossa ja jätteiden tuottamista voidaan vain jatkaa ja jatkaa?

Suomessa tällä hetkellä käytössä olevista neljästä reaktorista syntyy 60 käyttövuoden aikana n. 4000 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä eli sitä, joka on esim. STUKin mukaan vaarallista satoja tuhansia vuosia, eikä saa tuona aikana joutua kosketuksiin elävän luonnon kanssa. Viides reaktori eli Olkiluoto 3 on rakenteilla ja se tuottaa "elinaikanaan" n. 2500 tonnia huomattavasti säteilevämpää ja vaarallisempaa ydinjätettä, kuin vanhemmat reaktorit. (Aiheesta juttua esim. artikkelissa nuclear super-fuel gets too hot to handle, joka on julkaistu New Scientist -lehdessä 2008)

Tässä jätemäärässä on Suomella jo uskomaton määrä säteilevää tulevaisuutta, josta meidän lapsenlapsenlapsemme varmasti ovat erittäin kiitollisia. Ja sitä halutaan aina vain tuottaa lisää, vaikka vaihtoehtona olisi turvallinen uusiutuva energia, energiatehokkuus ja sähkönsäästö. Niiden avulla kyettäisiin helposti turvaamaan Suomen sähköenergian omavaraisuus tulevaisuudessa ja pudottamaankin sähkönkulutusta nykyisistä luvuista huomattavasti.

Eduskunta päättää ydinvoimaluvista tulevana torstaina 1.7, nyt kansanedustajilla on aika painaa ydinvoimalle nappia nimeltään EI.

Humaaninen insinööri?

2010-06-26T03:03:00.000-07:00

Pohdin tässä taas asioita hetkestä aikaa. Tällä kertaa minut herätti miettimään eräs insinöörimies, joka oli selvästikin ottanut insinöörivitsit ja -jutut aivan liian vakavasti. Puheet olivat niin kovin ahdasmielisiä, itsekeskeisiä ja "raha on mun ainoo argumentti" -tyyppisiä. Järki hoi, missä oot, ei sua näy! Olin erittäin lähellä räjähtää ihan totaaliseen saarnaussessioon, mutta tarpeeksi monta syvää hengitystä, 1-10 -laskemista ja sivuun vetäytyminen riittivät tällä kertaa.

Jos ihminen puhuu lähinnä vain siitä, paljonko äsken tehtiin turhaa työtä, miten paljon olisikaan työmiestunteja ja palkanmaksua säästynyt, jos oltaisiin tehty niin kuin minä sanoin, miten minä olen tässä oikeassa, pitääkö tässä itse näyttää kaikki asiat, minä tässä suunnittelin juuri, että tämä tehdään näin, minä olisin ainakin tehnyt reilusti ylimääräistä ja heittänyt loput vain menemään... ynnä muita tuon tuollaisia asioita moneen kertaan toistettuna, niin missä ollaan menty vikaan?

Missä piileskelee toisten ihmisten ajatusten, tekemisten ja mielipiteiden huomioon ottaminen, muiden kuunteleminen, kyky olla itse välillä hiljaa, kyky myöntää olevansa väärässä, kyky muuttaa mielipidettään uusien argumenttien esiin tullessa sekä muunkin kuin rahan ajatteleminen päätöksiä tehdessä ja ajatuksiaan muille purkaessa?

Tietysti tämä oli vain yksittäistapaus ja puheisiin liittyi tietty "hassuttelu" (jota minä en vain jaksa ymmärtää), mutta siinä tilanteessa kiteytyi mielestäni kärjistetysti aivan liian hyvin etelä-pohjalaisuuden ja itsekeskeisyyden ongelmia. Toki tätä ilmiötä esiintyy muuallakin, kuin Suomen Texasissa, mutta täällä eläneenä ja täällä kesää viettävänä nämä asiat ovat nousseet erityisesti esille. Ja tämä on tyypillistä ajattelu- ja käyttäytmistoimintaa harmillisen monen henkilön kohdalla nyt, aikaisempina vuosina sekä ehkäpä myös tulevaisuudessa. Olen turhautunut, tämä itkettää.

Mieleeni nousi kaikesta huolimatta ajatus, kouluihin täytyisi saada uusi oppiaine: ekoetiikka. Se voisi pitää sisällään esimerkiksi filosofian, ekologian, sosiologian ja etiikan osa-alueita, jotka taas liitettäisiin meidän omiin ajatuksiimme ja mieliemme syövereihin. Se voisi opettaa meitä mm. pohtimaan asioita mahdollisimman monista näkökulmista, palauttaa mieliimme luonnon ja ympäristön arvot, muistuttaa luonnon kantokyvystä ja sen monipuolisuuden tärkeydestä - niin meille kuin tuleville sukupolvillekin -, opettaa kuinka tärkeää on kuunnella muita sekä tehdä päätöksiä yhdessä ja muistuttaa, kuinka olennaista asioista ja ongelmista puhuminen on. Näillä tunneilla voisi oikeasti pysähtyä miettimään, pohtimaan ja kyseenalaistamaan ympäröivää yhteiskuntaa, maailmaa sekä omia arvoja ja asenteita.

Opiskelen itse ammattikorkeakoulussa tekniikan ja liikenteen puolella (eli insinööri) ja mielestäni se ala tarvitsisi juurikin tuollaisia opintoja. Toki moni muukin ala luultavasti kaipaisi tuon tyylistä oppia. Tällä hetkellä meitä opetetaan varsin kylmään ja konemaiseen ajatteluun. Asiat kuuluisi hoitaa mahdollisimman loogisesti, tehokkaasti ja kaavamaisesti. Kaiken keskiössä on nimenomaan: raha, tehokkuus, optimaalinen suoritus... Tietysti moni voisi nyt sanoa, että "sellaisiahan insiöörien kuuluukin olla", mutta hei, ei sen tarvitse olla niin, vaikka tähän asti kenties suuri osa niin onkin ajatellut (jos nyt ylipäänsä on mitään ajatellut). Meidän koulutuksestamme puuttuu mielestäni iso pala inhimillisyyttä - joka näkyy ihmisten asenteissa ja käytöksessä - ja asian tulisi muuttua.

Tarvitsemme enemmän aikaa ajatella ja kyseenalaistaa asioita - humaanisuutta - ja vähemmän ehdottomuutta ja kylmää ajattelemattomuutta - konemaisuutta.

hypitään, hypitään, hymyillään, aurinkoa odotetaan

2010-06-12T13:39:00.000-07:00

Väritellä värityskirjaa, tsitsitsi... vähän meni viivoista yli, ei haittaa, lai-sin-kaan.
Pu-naisella on pinokkion nenä. Vihreällä puuvillapaita. Nyt hymyilyttää.
Mennään sittenkin pomp-pi-maan kohti korkeita kattoja, trampoliini ja pojong, peppupläsä ja suut nauraa, kikattaa.
Nyt kaikkia ihan hassuttaa.
Aloin juuri miettimään, koska pääsen toteuttamaan yhden - minun mielestäni - kivokkaimmaista kesälistallani olevista asioista. Nimittäin talon katolla istuminen vielä silloin, kun kesäaurinko sulavasti lipuen nousee meren takaa ja alkaa hiljalleen lämmittää ihmisten poskipäitä ja varpaita. Tuon kesäyön aikana olisi kiva jutella, hassutella, miettiä ja unelmoida aivan kaikista (kyllä, aivan kaikista) maailman (mukaan luettuna tähdet) asioista, juoda viiniä, syödä mansikoita ja kuunnella lintuja sekä Hello Saferiden levyjä loputtomalla repeatilla.

Kuka tulee mukaan ja minne mennään? :)
Ei mulla tällä kertaa nyt muuta sitten.

ps. hyttyset eivät ole tervetulleita, sori :(

pps. mut kärpäset, hämähäkit, siilit, kirahvit, sarvikuonot, lentonokkadelfiinit, kissat, pandabearit, vesimittarit ynnä muut sen sellaiset eläimet ovat kovin tervetulleita.

Läpsystä vaihto!

2010-05-26T06:26:00.000-07:00

"Mä annan sulle nää värikynät, niin anna sä mulle toi muovailuvahapurkki."

"Joo! Ja voidaan sit vaihtaa takasin, kun en enää jaksa väritellä tai sä kyllästyt muovailemaan."

Palvelus, palveluksesta. Porkkanapussi, imuroimisesta. Runo, koiran ulkoiluttamisesta. Pusu, halauksesta. Tai ihan mitä ikinä vain keksitäänkään. Tässäpä ajatus, joka juontaa juurensa kovin, kovin kaukaa.

Itse herätin tämän ajatuksen omalla kohdallani ihan hiljattain eloon. Opiskelen mediatekniikkaa eli käytännössä teen ja suunnittelen mm. nettisivujen ulkoasuja sekä koodailen niiden tekniset toteutukset. Noh, kävi ilmi, että sukulaiseni tarvitsi uudet nettisivut, joten tein hänelle ne. Tähän kului monen monta ihanaa tuntia melko pitkän ajan sisällä. Eikä siinä mitään, alunperin oli tarkoitus, että saan jonkinlaisen rahallisen korvauksen. Mutta sitten tulikin vastaan ajatus: "olen muuttamassa -> tarvitsen muuttoauton - ja apua -> heillä on iso pakettiauto -> tadaa!". Uskomatonta, ei rahaa, vaan palvelusten vaihtoa. Näitä lisää, kyllä!

Tämän tyyppistä toimintaa harjoitetaan tietynlaisessa mittakaava -suhteessa jo ainakin Helsingin Kumpulassa.

"Järjestelmä toimii esimerkiksi siten, että ulkoiluttamalla tunnin verran toisen koiraa, ansaitsee kymmenen kumpenniä. Tällä virtuaalivaluutalla voi "ostaa" itselleen vaikkapa polkupyörän kunnostusta."

Hienoa, eikö vain?

Entäs sitten yhteisöasuminen? Taloussanomissa oli jokin aika sitten varsin hyvä juttu aiheesta. "200 neliötä, oma piha ja sauna? Mahdollista opiskelijallekin". Kuulostaa hyvältä ja on sitä myös käytännössä, jos niin halutaan. Toki yksityisyyttä ei ole niin paljoa, kuin yksin asuessa, mutta ainahan voi laittaa sen oman huoneen oven kiinni... Ja tässäkin säästyy kovasti paljon rahaa, elämää sekä ihmisiä on melkein koko ajan ympärillä, jos niin haluaa ja asumiseen saa sisällytettyä usein paljon enemmän, kuin yksin elellessä.

Yhteisöllisyyttä, palveluksia, toisten auttamista sekä toisista välittämistä ja vähemmän - sitä niin paljon inhoamaani - rahaa. Yes sir, I can boogie!

Hei, te ihanat ihmiset (puheenvuoroni vihreiden puoluekokouksessa 23.5.2010)

2010-05-23T12:50:00.000-07:00

Tässä vallitsevassa yhteiskunnassamme tulisi näinä aikoina erityisesti korostaa yhteisöllisyyttä, inhimillisyyttä ja meidän - ihmisten - hyvinvointia.

Minusta on kovin huolestuttavaa, että Suomessa jää vuodessa työkyvyttömyyseläkkeelle yli 3600 alle 35-vuotista ihmistä, joista yli 2600 mielenterveyssyistä.

Suuri osa nuorista kokee työelämän kiireisenä, stressaavana ja jopa pelottavana. Kuulun, tavallaan, itsekin tähän ryhmään. En tiedä muiden tunnetilojen syitä, mutta minä en pidä lainkaan ajatuksesta, että istun viitenä päivänä viikossa, noin 8 hektisen tunnin ajan työpisteputkessani, ja kärjistetysti sanottuna minun minun ainoa tarkoitus on tuottaa työnantajalle vain mahdollisimman paljon rahaa, voittoa ja pörssikurssien noususuhdannetta. En halua sitä.

Minusta onkin erittäin tärkeää, ettei elämää kokisi vain rahankeruuprosessina, selviytymistarinana ja suoriutumisena vaiheesta A, vaiheeseen B. Tarvitsemme enemmän tilaa, jossa voimme hengittää vapaasti, purkaa ajatuksiamme kirjaimiksi ja puhua huolemme puhtaiksi. Täytyy olla mahdollista pysähtyä, jos vauhti tuntuu liian kovalta! Levätä hetki, unelmoida, hyppiä narua tai kiivetä puuhun - yhdessä muiden ihmisten kanssa. Sitä minä haluan.

Ei suoriuduta elämästä, nautitaan siitä. Sillä ainakin minä rakastan ihmisiä, elämää ja maapalloa enemmän, kuin mitään muuta.

Pidetään toisistamme huolta.

Kaupungin yölliset ajatukset

2010-05-19T00:51:00.000-07:00

Viimeöinen kävelytuokio Jyväskylässä palautti mieleeni, kuinka hieno tunne se onkaan, kun kaupungissa tepastellessa kaduilla ei ole autoja (tai ainakaan liikkuvia sellaisia). Ympärilläsi ainoastaan ihana sateenjälkeinen kosteus ja utuinen sumu. Voit tassutella lumoavan musiikin tahdissa joka puolelle ja kuulet samalla jalkojesi alla rouskuvan hiekan narahtelua. Autot eivät tosiaankaan kuulu kaupunkiin. Ihmisiä kylläkin eilisiin (kaupunki)kuviin kaipasin.

Löysin matkani aikana itselle uuden pikkupuistonurmikon, jonka reunamalla oli monen monta liukumäkeä ja kiipeilytelineitä. Harmistuin kyllä hieman, kun siellä ei ollut kiikkua. Päätin, että tänne täytyy tulla ystävien kanssa kesän aikana käymään, istumaan, puhelemaan, tekemään kuperkeikkoja, kiipeilemään, hassuttelemaan ja juomaan viiniä. Jännittävää, miten kolmen vuoden asumisen jälkeen voi löytää paikan, joka vielä sykähdyttää tuolla tavalla - ja vielä niin läheltä omaa asuntoa. Asiat vaativat selvästi laajempaa tutkimusta, ennen kuin paljastavat todelliset kasvonsa.

Jalat veivät minut reitin aikana myös Tuomiojärven rantaan. Järven pinta näytti yöllä todella hienolta. Se heijasti kaiken rauhaisasti kahtena, sumun ja utuisen tunnelmankin takaa. Vesi melkeinpä kutsui luokseen kokeilemaan, näkisinkö minä sieltä heijastuksena Bambin naaman vai jotain ihan muuta. Veden pinta muistutti minua - kaiken kauneutensakin läpi - ihmisten kaksinaamaisuudesta ja siitä, kuinka sitä on itsekin voinut olla niin kovasti sellainen (en toki väitä, ettenkö vieläkin jossain määrin moinen olisi). Kumpikin kuva näyttää niin kovin aidolta, miten ne voi erottaa toisistaan? Ehkä siitä, että toinen kuvista väreilee sekä hajoaa, jos sitä sohaisee kämmenellä ja aito pysyy taustalla vankasti?

Öinen kävelyretki hiljaisessa ja unenomaisessa kaupungissa oli kuitenkin rauhoittava kokemus. Ajatukseni saivat rauhassa liitää ja hyvä ystäväni, mielikuvitus, väritteli maisemaa jatkuvasti eloisammaksi. Tulen tekemään yötassutteluita varmasti tämän kesän aikana vielä paljon, mutta en kylläkään Jyväskylässä.

Haikea on mieleni mun.

Haluan olla kuin lapsi - haluan olla jannejuhani

2010-04-29T09:59:00.000-07:00

Olen taas miettinyt. Alunperin minun piti miettiä tänä iltana kouluraportin kirjoittamista, mutta ei se tuntunutkaan hyvältä juuri nyt. Mietinkin sitten sitä, miksi "aikuiset" ihmiset käyttäytyvät niin kuin nyt yleensä käyttäytyvät? Niin hirmuisesti kaikenlaisia sääntöjä ja käyttäytymisohjeita.

Otetaanpa tähän muutamia ajatuksia:

Jos joku pitää sukujuhlissa puhetta, täytyy istua hiljaa ja siivosti sekä kuunnella tarkasti. Mutta entä jos joku juttu naurattaa ja haluaa nauraa? Tai tekee mieli halata vieressä olevaa ja tanssia hetki tangoa? Lapsetkin haluavat kovasti leikkiä ja pomppia, mutta tyhmät aikuiset käskevät koko ajan olemaan hiljaa ja paikoillaan - mälsää!

Mitä jos kesken työpäivän tulee ajatus, että haluankin käydä nyt ulkona kävelyllä ja laskea samalla, montako venettä on satamassa sekä kirjoittaa niistä ajatuksista runon? Luultavasti pomo ei pitäisi niistä ajatuksista. Mutta kyllähän lapset tekevät niin. Jos lapsesta tuntuu siltä, että nyt mennään kävelylle ja sitten kirjoitetaan siitä tarina, niin niinhän siinä tapahtuu. Tarinan luontikävelylle siinä lähdetään :)

Käsittääkseni yleisesti pidetään myös omituisena, jos alkaa juttelemaan täysin vieraan ihmisen kanssa kaupungilla. Mutta entä jos haluaa tutustua täysin spontaanisti tähän toistaiseksi tuntemattomaan ihmiseen ja pyytää häntä vaikka teelle? Kyllähän lapsetkin menevat juttelemaan täysin tuntemattomille ihmisille, aivan luonnollisesti. Ja on useasti niin kivaa, että ihan naurattaa, hihhihhii.

Mikäs sitten avuksi, jos bussissa alkaa laulattamaan kesken työmatkan, kun mp3-soittimesta tulee aivan ihana biisi? Eihän tässä nyt kehtaa laulaa, vaikka niin kovasti mieli tekisikin. Mitä kaikki muutkin siitä nyt ajattelisivat? Noh, lapsi luultavasti laulaisi ja olisi varmasti iloinen sekä ylpeä itsestään. Tai ainakin, mikäli aikuiset eivät vieressä sanoisi, että "ole hiljaa, ei täällä sovi laulaa", joka saa varmasti jokaisen omantunnon murskaksi ja melkein itkun silmäripsiin. Sen jälkeen luultavasti enää harvemmin laulusäveliä uskaltaa bussissa suustaan päästää.

Jos jutteluporukassa tulee vastaan tilanne, että et tiedä, mitä jokin kaverisi puhuessaan lausuma sana tarkoittaa, uskallatko kysyä sille selitystä? Entä jos tulee toinenkin tälläinen sana? Entäpä jos et tiedä, mitä jokin asiakokonaisuus tarkoittaa, joka tuntuu olevan kovin selvää muille ympärillä oleville, vaikenetko vai kysytkö? Lapset ainakin kysyvät, jos eivät tiedä ja se on mahtavaa! Heitä kiinnostaa, he ovat uteliaita ja mikä tärkeintä heitä ei rajoita mitkään ihmeen "tietämättömyyspaineet". Tässäkin kyllä tyhmät aikuiset astuvat varpaille ja yrittävät lannistaa kyselyintoa yleensä parhaansa mukaan. "Älä kysele! Ole hiljaa! Ei tuollaisia sovi kysellä!", yhyy...

Lapset tekevät asioita spontaanisti. He ovat onnellisia, innokkaita, iloisia ja mielikuvituksellisia niin tehdessään. Mutta miksi me "aikuiset" kiellämme itseltämme (ja parhaamme mukaan myös lapsilta) tämäntyyppisen toiminnan? Kaikkien näiden yhteiskunnan luomien kuvitteellisien sääntöjen takia meidän käytöksemme on niin kovin turruttunutta, kaavamaista, yllätyksetöntä ja jopa ahdistavaa.

Miksi me pidättelemme ja piilottelemme omia ajatuksiamme, tekojamme ja persoonallisuuden piirteitämme? Mihin meistä katoaa se mahtava lapsuuden into ja mielikuvituksellisuus? Lapset ovat tässä asiassa niin paljon meitä isoja parempia.

Voisiko olla niin, että ihana lapsenmielisyys olisi meissä kaikissa "aikuisissa" vielä tallella, mutta vain niin hyvässä piilossa, että sen löytämiseen tarvitsee paikan pysähtyä miettimään, ajattelemaan ja kyseenalaistamaan nykyistä ajatusmallia, rohkeutta päästää siitä irti ja sen jälkeen pitkäjänteisyyttä, että pystyy olemaan oma ihana itsensä; paikasta, ympäristöstä, ajasta ja ennenkaikkiaan muista ihmisistä riippumatta. Se olisi minusta ihanaa. Silloin hymyilisin leveämmin ja uskallan väittää, että moni olisi nykyistä onnellisempi.

Haluan tanssia ja hymyillä vastaantulijoille musiikin sekä kaupungin äänien tahtiin kävelykadulla, mikäli minusta siltä tuntuu. Haluan käydä tekemässä kaupunginpuistossa kuperkeikkoja kesken työpäivän, jos minä kaipaan päivääni sitä. Haluan ajaa polkupyörällä vesisateessa töihin ja laulaa:

"Hei hoi hauki, avaa leukasi ammolleen
tervehdi vesihiisiä, maista meritunnelmaa
Hei hoi hauki, tervetuloa Tukholmaan
kansallisilla kalapäivillä sinut parhaana palkitaan"

jos se on minusta hyvä ajatus ja tulen siitä paremmalle tuulelle.
Miksi et itsekin tekisi niin?

Kaiken takana on...?

2010-04-25T02:40:00.000-07:00

Raha, tuo nyky-yhteiskunnan hyvinvoinnin, menestyksen, asunnon koon, automerkin ja ahneuden mittari. En pidä siitä. Sen suureellinen tavoitteleminen kannustaa olemaan liero, limainen ja valehtelija sekä vaikeuttaa pääsyä oman moraalin rajapintaan. Se on kuin virus, joka estää ajatusten pääsemisen omiin moraalitiedostoihin. Jonkin ajan kuluttua sitä tuskin edes huomaa. Mikä ihmeen moraali? Haluan rahaa, mainetta ja materiaa!

Toisaalta, mikäli oma mieli sanoo muutenkin elämän suurimmaksi tarkoitukseksi vallanhimoisesti rahan perässä juoksemisen sekä himon kuluttaa sitä (ja ympäröivää maailmaa), on jossain risteyksessä ajettu oikean liittymän ohi suoraan - kultareunuksiselta näyttävälle - loputtomiin jatkuvalle moottoritielle. Vaikka kyllä tämä moottoritiekin jossain vaiheessa päätynsä kohtaa. Siellä toisessä päässä ei vain enää ole mitään.

Joidenkin mielestä on varmasti kovin hienoa ja ihanaa ajaa tukka hulmuten superhyperkovaa tällä moottoritiellä. Matkan varrella voi nähdä kuinka neonvaloista välkkyvät suurkaupungit vilahtelevat ohi. Sieltä ja tuolta minäkin omistan kaikenlaista, kjeh, kjeh. Välillä sivuilla näkyy silminkantamattomiin aavikkoa ja kuihtunutta elämää sekä slummialueita, mutta silloinhan voi laittaa aurinkolasit päähän ja keskittyä vaikka seuraavan osakeannin tavoitteluun tai ummistaa silmät ja nukkua: luonnonvarat, ympäristö, ihmisoikeudet, plaah, plaah, plaah!

Pääasia on kuitenkin, että itsellä on kaikkea. Iso kattohuoneisto jokaisessa kaupungissa, vähintään pari urheiluautoa odottamassa kaikissa talleissa, oma privaatti lentokone, "VeryImportantPerson"- passit niihin fiineimpiin yökerhoihin, salkut pullollaan suuryritysten osakkeita, 50 -vuotta vanhoja viskejä baarikaapit pullollaan ja ynnä muuta tämän tyyppistä ihanaa, loisteliasta sekä makoisaa mannaa. Ja kun vauhtiin on päässyt, sitä haluaa ajaa kovempaa!

Tälle moottoritielle haluavia varmasti riittää ja liikennettä - varsinkin raskasta sellaista - sieltä jo löytyykin varsin runsaasti. Mutta onko olemassa sivuliittymiä, jotka kaartaisivat takaisin pienemmille hiekkateille? Maalaismaiseman kautta vihertävän luonnon luo ja edelleen idyllisen iloisten ihmisten kaupungin keskelle. Haluaisiko joku tehdä niin, jos kerran on saanut vauhdin päälle ja hiukset hulmuamaan? Täytyykö aina ajaa ensin (joukko)kolari, ennen kuin ymmärtää ajatella ja muistella, mitkä asiat tässä elämässä nyt olivatkaan niitä tärkeitä? Voisiko asioita kyseenalaistaa ja pohtia, olenko oikeasti samaa mieltä, kuin iso osa ympärillä olevista - nousuveden nostattaman - merivirran viemäksi joutuneista kanssaihmisistä tuntuu olevan? Uskallanko olla asioista rohkeasti omaa mieltä?

Sillä onkohan tässä kaikessa kulutusjuhlassa ja dollarisalkkujen tavoittelussa unohtunut jotain... ai niin, se moraali! Ja noh, saattaahan täällä maapallolla asua - ja tulla asumaan - joitain muitakin tyyppejä, kuin minä itse.

Virusskannaus päälle, tarkistetaan kohde: oma pää.

Nyt tarvitaan viisasta joukkovoimaa, kankeaa ja vanhanaikasta ydinvoimaa vastaan!

2010-04-21T18:31:00.000-07:00

Kävi siis niin, että Pekkarinen päätyi esittämään kahta lupaa uusille ydinjätemyllyille. Takin ja junan kääntö sujuu siis helposti. Esitys on todella suuri pettymys. Johtuen muun muassa siitä, että: yhtään uutta ydinvoimalaa ei Suomeen oikeasti tarvittaisi.

Suurin osa suomalaisista vastustaa ydinvoimaa. Suomen omavarainen sähköntuotanto kyettäisiin turvaamaan ilman uusia ydinvoimaloita. Suomeen voitaisiin luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja ja uutta innovatiivista vientiteollisuutta uusiutuvien energiamuotojen saralla. Saksasta kelpaa ottaa mallia. Pelkään vain pahoin, että monien miljardien mammuttimaiset ydinvoimainvestoinnit kahlitsisivat suomalaiset yritykset ydinjätehaudan syvyyteen ja jättäisivät heidät sinne (vaikka kovin matala onkalo onkin kyseessä).

Miksi ihmeessä tänne sitten yritetään ajaa kaikella vimmalla ja raivolla lisää uraanilaitoksia? Teollisuus tuputtaa ajatuksena jatkuvasti, että uutta ydinvoimaa tarvitaan takaamaan teollisuuden ja Suomen tulevaisuuden hyvinvointi sekä edullinen sähkön hinta, joka pitää teollisuutta Suomessa. Samaan aikaan Wärtsilä kertoo yt-neuvotteluista ja Stora Enso ilmoittaa ajavansa tuotantoaan Suomessa alas. Wärtsilä siirtää samalla itseään kohti Kiinaa. Kaiken lisäksi: Teollisuudella ei ole käyttöä uusien ydinvoimaloiden sähkölle.

Tässä kaikessa hytäkässä ovat unohtuneet myös puheet energiatehokkuuden parantamisesta.

"Toimenpiteistä pystyttiin laskemaan energiansäästövaikutusta 36,4 terawattituntia, josta 6,4 TWh on sähkön säästöä."

Sekin vielä, että Pekkarisen esittelemä uusiutuvan energian -paketti nojaa aivan liikaa ydinvoimaan.

Onneksemme hallitus ei kuitenkaan uusista ydinvoimaluvista päätä. Kaikki luotto nyt eduskunnalle. Miettikää ratkaisuanne oikeasti järjellä ja tehkää se tulevaisuutta ajatellen. Nyt tehdään päätöksiä, joiden seurakset kantavat meidän lapsenlapsemme sekä monet sukupolvet heidänkin jälkeensä.

Äänestetään yhdessä ydinvoima historiaan!

Pelkäätkö kaappeja?

2010-04-11T08:33:00.000-07:00

Miten on, pelottaako kurkata kaappiin? Siellähän voi olla kummitus, tonttu, hirmuinen vaatesekasotku, salattu aarrekätkö, tiikeri, homo tai jopa peili.

Tilasin jokin aika sitten Ydin -lehden näytenumeron ja tänään sitä lueskellessani törmäsin artikkeliin "Suomen poliisi panee homot kaappiin – tai putkaan" (jutusta vain tiivistelmä nettisivuilla). Olen edelleenkin häkellyksissäni artikkelista. Miten Suomen poliisilaitos voi suhtautua noin väliinpitämättömästi täysin suoraa syrjimistapausta kohtaan? Jos ihmiset heitetään baarista ulos portsarin toimesta - syynä se, että nämä henkilöt ovat lesboja - ja perään huudellaan vielä "Vitun lepakot!", niin kyse on Suomen perustuslain rikkomisesta. Copy-pastetaan nyt varmuuden vuoksi se tähänkin:

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986).

Syrjinnällä tarkoitetaan:

1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä);

2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä);

3) henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä);

4) ohjetta tai käskyä syrjiä.

Artikkelissa on myös haastateltu kahta poliisia, Kristiinaa ja Hannua (nimet muutettu). Kristiina elää naisen kanssa parisuhteessa, mutta työkaverit eivät asiasta tiedä. Hän arvelee, että: "työnteosta tulisi hankalampaa, jos olisi avoimesti lesbo tai biseksuaali." Hannu taas esittää töissä heteroa, koska kokee, että avoimesti homona esiintyminen vaikeuttaisi niin ikään työntekoa huomattavasti. "[...] saunaillat jäisivät väliin, kukaan ei haluaisi häntä työparikseen ja joutuisi kuuntelemaan naljailua." Hannu mainitsee myös, että poliisissa ollaan homofobisia joka puolella Suomea. Tämä on yhtaikaa erittäin surullista ja suututtavaa. Asiat eivät saa olla näin.

Jokaisella on oikeus olla häpeilemättä oma itsensä riippumatta etnisestä alkuperästä, ihonväristä, sukupuolesta, iästä, vakaumuksesta, vammasta tai sukupuolisesta suuntautumisesta. Valtion lakeja täytyy toki noudattaa, mutta kenenkään ei mielestäni pidä joutua piilottelemaan omaa vakaumustaan tai esittämään heteroa, koska ei uskalla/kehtaa olla julkisesti homo. Ja jokaisen kanssaihmisen täytyy pystyä ymmärtämään sekä hyväksymään nämä seikat, koska ne ovat täysin luonnollisia asioita.

Minusta Suomessa vallitsee melko kova ajattelun kapea-alaisuus ja vanhoillinen asennoituminen tämäntyyppisiin asioihin. Toki tuntuu siltä, että parempaan suuntaan tässä hitaasti ollaan menossa, mutta kovin paljon on vielä tehtävää. Kyseinen Ydin -lehden artikkelikin sen paljastaa. Tuollaiset ennakkoluulot ja asenteet joutaisivat pikaisesti uudelleentarkasteltaviksi, jospa sieltä kaapista löytyisikin se peili?

Sitten kesällä...

2010-04-03T08:16:00.000-07:00

haluaisin:

Juosta paljain jaloin aamukasteen kostuttamalla ruohikolla
Ihailla auringonnousua valvotun kesäyön jälkeen korkealla katolla
Syödä mansikoita ja jäätelöä makoillen niityllä
Pomppia - ihan täysiä - trampoliinilla
Lähteä hetken mielijohteesta iltauinnille ja kävellä vedenpohjassa käsillä
Hyppiä, hytkyä ja hymyillä hämärtyvässä kesäyössä festareilla
Lennättää leijaa järven rannalla
Istua puistossa ja iloisesti ihmisten kanssa jutella
Ajaa sateenkaarien täyttämässä vesisateessa polkupyörällä
Maalata talon seinät ja omat vaatteet punaisella maalilla
Kävellä kumpparit jalassa luonnon keskellä
Soittaa hassuja sointuja diskokompin päälle kitaralla
Ajatella kaikkia maailman ihmisiä minun ikiomilla ajatuksilla
Auttaa äitiä ja isää sekä kaikkia muita, joita osaan

Niin minä haluaisin kesällä tehdä.
Mitä sinä haluaisit?

aurinkoja toivoo: jannejuhani

Voihan energia!

2010-03-10T10:41:00.000-08:00

Täytyy jatkaa energia-aiheesta. On pakko :)

Viime aikoina ydinvoima ja sen mahdollinen lisärakentaminen on ollut kovasti "kaikkien" pusuhuulilla ja lehtien muste- sekä bittiuutispalstoilla. Lisäksi monet "arkielämän asiantuntijat" (ja hoi, en todellakaan väitä itse olevani missään muotoa asiantuntija näissä asioissa. Olen vain kiinnostunut vaihtoehdoista ja on yllättävän helppoa ottaa niistä selvää) ovat laukoneet päräyttäviä mielipiteitä siitä, miksi niitä ydinjätelaitoksia täytyy rakentaa, miten mielipidetutkimukset ydinvoiman lisärakentamiseen liittyen ovat tehty tuulivoimaloissa ja kuinka naurettavaa onkaan ajatella jotain ihmeen marginaalisia uusiutuvia energiamuotoja
(tai energiatehokkuuden lisäämistä... mitäs se nyt onkaan?)

Uusiutuviin panostaminenhan nostaisi sähkön hinnan aivan pilviin, kun niitä tuulivoimaloita pitäisi rakentaa niin hemmetin paljon ja miten vallattomasti niiden rakentaminen maksaisikaan?! Ja entäs sitten, kun ei tuule? Pitää ostaa Venäläisiltä "likaista sähköä", jonka hinnasta ja saannin varmuudesta nyt ei voi koskaan tietää... Piru vie, kun tuleekin sitten kalliiksi katsoa sitä 50"-taulutelkkaria samalla, kun ulkona paukkuu 20 asteen pakkaset, uunissa paistuu karitsan sisäfile, itse köllöttelee ihanan lämpöisessä porealtaassa ja sähköpatteri pöhöttää lämpösäteilyä "nupit kaakossa" olohuoneen nurkassa.

No niin, oikeasti.

Ensinnäkin: en ymmärrä, miten uusiutuvat energiamuodot mielletään niin monen "lehtipalstan asiantuntijan" mielestä ainoastaan tuulivoimaan?
(Tuulivoimastakin on kyllä todelliseksi sähköntuottajaksi)

Mutta entäpä biokaasu, maalämpö, peltobiomassa, puun pienkäyttö, aurinko(!), jne...?

Lainaus valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia selonteosta pdf:n sivulta 119:

1. Yhteenveto uusiutuvien energialähteiden merkittävimmistä lisäysmahdollisuuksista vuoteen 2020

EDULLISIMMAT, tuet nopeuttavat yht. 5–8
- Suurvesivoima 1–2
- Bioperäiset kiinteät jätteet,
halvimmat biokaasut 2
- Polttoaineiden käytön tehostaminen
(kuivaus ja savukaasujen lauhdutus) 1–3
- Puu lisälämmitykseen rakennuksissa 1

PIENI TUKITARVE, alle 5 €/MWh yht. 11–16
- Lämpöpumput lämmityssektorilla 2–5
- Aurinkolämpö 0,5
- Metsähake uudistushakkuilta 7
- Puu/pelletit/bioöljy päälämmitysmuotona (5–9)*
- Olki, ruokohelpi
(jos maataloustuet nykytasolla) 1–3, jopa 5

TUKITARVE 5–20 €/MWh yht. 8–16
- Metsähake: nuoret metsät 4–12
- Tuulivoima: rannikko ja tunturit 4

KORKEA TUKITARVE, yli 20€/MWh yht. 8–12
- Synteettinen diesel tuontiraaka-aineesta 0–4
- Tuulivoima: meri, sisämaa 6
- Biokaasu, muualta kuin kaatopaikoilta 2

KAIKKI YHTEENSÄ 32–52 (TWh)
* Ei lisää uusiutuvien kokonaiskäyttöä, vaan sisältyy muihin polttoainekohtaisiin arvioihin.

32-52 TWh... No mutta, tuohan on "melko" suuri luku. (Daa dirlan dirlan daa).

Toiseksi: mihin energiatehokkuuden parantaminen unohtuu? Minusta on todella outoa ajatella, että sähkönkulutus vain kasvaisi ja kasvaisi tulevaisuudessa, koska voimme oikeasti vaikuttaa siihen. Kyllä, jokainen meistä.
(Ja teollisuusyhtiöitäkin luotsaavat kuitenkin ihmiset, ainakin tietääkseni?)

Lainaus Teknologiapolut 2050 Teknologian mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen syvien rajoittamistavoitteiden saavuttamiseksi Suomessa -raportista sivulta 161 (pdf:n sivu).

"Suomessa asuin-, palvelu- ja tuotantorakennukset käyttivät lämmitysenergiana ja kiinteistösähkönä 39 % koko Suomen energian loppukäytöstä vuonna 2003."

Josta asuin- ja palvelurakennusten lämmitykseen kului 22%.
(Raportista: Kuva 6.1. Energian loppukäyttö Suomessa 2003 asuin-, palvelu- ja tuotantorakennusten lämmitys ja kiinteistösähkö. (Heljo et al. 2005))

Toinen lainaus raportista sivuilta 164-165 (pdf:n sivut)

"Lukuisissa koerakennusprojekteissa sekä markkinaperustaisen rakentamisen seurantahankkeissa on selvitetty rakennusten lämmitysenergian tarpeen pienentämistä sekä tähän tarvittavien investointien suuruutta. Näiden selvityksen tuloksena on todettu, että nykytekniikalla voidaan varsin helposti puolittaa uudisrakennusten lämmitysenergian tarve (suhteessa voimassa olevien rakentamismääräysten minimitasoon), ja tarvittava lisäinvestointi on suuruusluokaltaan 3–5 % kokonaisrakentamiskustannuksista.

Tulevaisuuden matalaenergiaratkaisuissa (jotka edellyttävät erityisen huolellista rakennuksen energiateknistä suunnittelua ja toteutusta) rakennusten lämmitysenergian tarvetta voidaan pienentää suuruusluokaltaan 70 %, ja tällaisten ratkaisujen (passiivitalo) edellyttämäksi lisäinvestoinniksi on ensimmäisten käytännön kokemusten perusteella arvioitu noin 10 % rakentamisen kokonaiskustannuksista."

Eli vanhojen rakennusten lämmitysenergian tarve voidaan puolittaa ja uusien rakennusten energiankulutusta voidaan pudottaa jopa 70 prosentilla. Rakennuskustannukset toki nousevat hieman, mutta korkeampi hinta palautuu takaisin alle 10 vuodessa pienentyneinä energialaskuina. Tästä hyötyvät talojen omistajat, käyttäjät ja rakennusala. Ainoat häviäjäthän tässä ovat energiayhtiöt (ei tule samaan malliin enää massii, kun energiaa ei kulukaan entiseen tapaan, hihhihhii).
(Lähde: Kestävän energian vallankumous Tiekartta uusiutuviin ja tehokkaisiin energiaratkaisuihin Suomessa 2009-2020, pdf:n sivu 6)

Nämä viimeksi mainitut säästöt liittyvät "vain" rakentamiseen (ja ovat todella merkittäviä), mutta varmasti lähes jokainen meistä voi omalla kohdallaan toimia myös energiatehokkaammin aivan arkielämän pienissä teoissa: kotona, työpaikalla, koulussa, lomalla, liikenteessä... (tai ainakin vaatia toimia sekä muutosta vähemmän energiaa kuluttavaan toimintatapaan).

Energiansäästö on kovin paljon kiinni aivan meidän jokaisen omasta ihanasta asenteesta, ja se on myös erittäin helppoa. Tehdään siis niin ja meidän kaikkien on tulevaisuudessa helpompi hengittää :)

Sitä miettii vaikkapa energiankulutusta...

2010-03-02T12:35:00.000-08:00

Aloin miettimään tätä aihetta vasta aivan hiljattain.

Pohdin muun muassa, että jos kaikki suomalaiset vaihtaisivat - näiden kaikkien plasmatelkkareiden, tietokoneiden, pelikonsoleiden, sähköpattereiden ja saunojen keskellä - ainoastaan hehkulamppunsa energiansäästöhehkuttajiin, mitä tapahtuisi sähkönkulutukselle? Saattaa kuulostaa näpertelylle tai kenties jopa naurettavalle miettiä moista asiaa "yksilön näkökulmasta", mutta minua kiinnosti tämä seikka niin paljon, että vein ajatusta hieman pidemmälle.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuoden 2008 lopussa:

"Vakinaisesti asuttuja asuntoja eli asuntokuntia oli 2499000."

Selvä homma.

Mietitäänpä sitten, montako valaisinta joka asunnossa voisi keskimäärin olla? (En tiedä löytyisikö tästä jotain tilastoja?) Vedän tämän varmuuden vuoksi alakanttiin eli otan oman asuntoni vertailukohdaksi. Asun yksiössä, jossa on valaisimet: 1) eteisessä, 2) "keittiössä" eli liesituulettimessa, 3) wc:ssä ja 4) olohuoneessa. Eli neljä valaisinta, joista olohuoneen valaisimessa on kolme lamppua. Tämä tekee yhteensä 6 hehkulamppua. Nämä ovat kaikki minulla 40wattisia (usein käytössä on 60 tai jopa sitäkin suurempiwattisia valaisimia).

Lisäksi pohditaan, että jokainen lamppu olisi keskimäärin 2h päällä joka päivä. Tämä ei tokikaan toteudu jokaisen valaisimen kohdalla, mutta "se toinen" valaisin saattaa olla päällä useammin sekä pidempään ja näin kompensoi käyttöaikaa.

Otetaan vertailuun siis kuusi (6) valaisinta per asunto, jotka kaikki ovat 40wattisia ja päällä keskimäärin 2h/päivä.

Noniin, lasketaan sitten hieman helppoa ala-aste -matematiikkaa :)
Mitäs muuttujia meillä tähän asti onkaan tullut? Noh:

asuntokuntia = 2 499 000 kpl
lamppuja = 6 (per asunto)
lamppujen teho = 40W
keskimääräinen käyttöaika/päivä = 2h
(Haluan tietää kulutuksen vuositasolla ja vuodessa on tunnetusti keskimäärin 365 päivää eli tästä saadaan vielä yksi muuttuja lisää.) päiviä vuodessa = 365

Sitten hieman kertolaskua: lamppujen määrä x teho x keskimääräinen käyttöaika/päivä x päivien lukumäärä vuodessa --->
6 x 40 x 2 x 365 = 175200Wh/vuosi eli 175,2 kWh/vuosi.
(Okei eihän tuo nyt kovin kummoiselta määrältä kuulosta yhdessä kotitaloudessa, höh...)

Jatketaan nyt kuitenkin ja kerrotaan tulos asuntokuntien määrällä: 175,2kWh/vuosi x 2499000= 437824800kWh/vuosi.

Käydään kurkistamassa tässä välissä muuntokertoimet varmuuden vuoksi energiateollisuuden sivuilta. Huomataan, että:

W = watti, tehon yksikkö

kW = kilowatti = 1000 W

MW = megawatti = 1 000 kW = 1 000 000 W

GW = gigawatti = 1 000 000 000 W = miljoona kilowattia

TW = terawatti = 1 000 000 000 000 W = miljardi kilowattia

Wh = wattitunti, sähkömäärän yksikkö

kWh = kilowattitunti, energian yksikkö = 1 000 Wh

MWh = megawattitunti = 1 000 000 Wh = 1 000 kWh

GWh = gigawattitunti = 1 000 000 kWh

TWh = terawattitunti = 1 000 000 000 kWh
= miljardi kilowattituntia = 1 000 000 000 000 Wh

Meillä on siis kasassa 437824800 kWh per vuosi.
Se on pyöristettynä 437,8 GWh/vuosi.
Tämä selvä. (Nyt se vaikuttaa jo melko suurelta luvulta?)

Jatketaan energiasäästölampun valintaan. Esimerkiksi kyseisestä Airamin valintaoppaasta voipi tarkastella, mikä olisikaan sopivin vaihtoehto siihen omaan ihanaan valaisimeen. Itse päädyin nyt 9W Ultra-Compact -malliin, mainiota. Tehdään siis sama laskutoimitus, mutta tällä kertaa 9W -lampputeholla.

Eli: 6 x 9 x 2 x 365 = 39420Wh eli 39,42 kWh/vuosi.
Ja nyt kerrotaan tulos asuntokuntien määrällä: 39,42kWh/vuosi x 2499000 = 98510580 kWh/vuosi.
Tästä summaantuu siis pyöristettynä 98,5GWh/vuosi.
(Aika paljon vähemmän, by the way...)

Nyt pääsemmekin jo miinuslaskuun :---)
40W-lamppujen kulutus/vuosi - 9W -lamppujen kulutus/vuosi --->
437824800 kWh/vuosi - 98510580kWh/vuosi = 339314220kWh/vuosi.

Eli pyöristettynä säästöä tulisi 339,3 GWh/vuosi. (Huhhei, aikamoista...)

Tarkastellaan vielä hieman Suomen kokonaisenergiantuotantoa/kulutusta. Vuonna 2008 energian kokonaistuotanto oli 74475GWh (eli ~74,48TWh) ja kokonaiskulutus 87247GWh (~87,25TWh) (asian voi tarkistaa vaikkapa tästä Tilastokeskuksen tilastosta)...

Tehdään vielä pieni laskutoimitus siitä, miten paljon tuo säästö nyt onkaan kokonaistuotannosta prosenteissa. Energiansäästö/Kokonaistuotanto x 100% = 339,3GWh/74475GWh x 100% = 0,45558...%

Vajaa 0,5% siis... se ei välttämättä taaskaan kuulosta kovin suurelta, mutta nyt puhuimmekin lamppujen vaihtamisesta kotitalouksissa. Ja käyttämäni muuttujat (lamppujen määrä ja teho nyt ainakin) olivat varmasti alakanttiin arvioituja. Minusta tuo luku on kuitenkin jo näin laskettuna suuri. "Vaihdoimmehan vain lamput kotona?!" ...

Mihin päätyisimmekään, mikäli miettisimme vielä, että vaihtaisimme valot kaikissa Suomen yrityksissä, toimistoissa, teollisuushalleissa ja niin edelleen. Puhumattakaan, jos koko maapallo tekisi niin? Tai entäpä ne plasmatelevisiot, tietokoneet, sähkösaunat ja hmm...

"Jännittävää, miten yksi pisara ei saa maata vettymään, mutta miljoonittain ne kastelevat kaiken likomäräksi."

(Tämä oli ensimmäinen kirjoitukseni tähän blogiin. Kommentointi on sallittua ja jopa suotavaa. Erilaiset näkemykset, samansuuntaiset ajatukset, parannusehdotukset, korjaussuositukset, teekutsut jne. ovat kaikki kovin tervetulleita :)

Saa nähdä, miten usein ja mistä aiheista jatkan kirjoittamista tulevaisuudessa...
Luultavasti jostain tällaisesta kuitenkin haluan itseäni ilmaista: #ihmiset, #tasa-arvoisuus, #avarakatseisuus, #suvaitsevaisuus, #ekologisuus, #oma ajattelutoiminta, #teknologia ja #planeettamme maa )

---Muokattu 5.7.2010--

Täytyy lisätä tarkennus tähän kirjoitukseen liittyen, koska olen löytänyt asiasta tehdyn laajemman selvityksen. Kotitalouksien sähkönkäyttö 2006 -raportti ( Katso esim. luku 10, yhteenveto) arvioi valaistuksen säästöpotentiaaliksi kotitalouksissa reilusti yli terawattitunnin eli 1394GWh vuoteen 2015 mennessä.

Oma mutuarvio meni siis pahasti alakanttiin, mutta niin toki sen oletinkin menevän. Tuo 1394GWh vastaa jo lähes 2% Suomen vuoden 2008 sähköntuotannosta.