Mistä on X tehty ja neljäs osa.
En ole tehnyt vielä suurempaa yhteenvetoa talousjärjestelmämme toimintalogiikasta ja ongelmista. Nyt ajattelin sellaisen tehdä. Tämä on pääsääntöisesti euroalueen sisäinen pohdiskelu. Osittain tähän kannusti minua viime viikonlopun aikana käyty vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittokokous, jonne tein aloitteen valtio-omisteisen pankin perustamisesta Suomeen. Aihe oli selvästi liian suuri ja vaikea päätettäväksi niissä olosuhteissa, joten se hylättiin, mutta keskustelu ja toiminta tulee jatkumaan ainakin allekirjoittaneen osalta.
Aloitteen perusajatus on täältä http://talousdemokratia.fi
Korostan vielä, että en todellakaan ole asiantuntija näissä asioissa ja tekstissä voi hyvinkin esiintyä asiavirheitä. Jos joku niitä huomaa, olisi hienoa, jos kommentoisit ja oikaisisit asian :)
Raha = velkaa
95-98% reaalitaloudessa liikkuvasta "rahasta" on yksityisten pankkien luomaa korollista velkaa, joka on luotu tyhjästä. Fyysisesti olemassa olevia seteleitä ja kolikoita on 2-5%:a reaalitalouden "rahamäärästä". Jos ihmettelet, miten se on mahdollista, tutustu pankkien vähimmäisvarantovaatimuksiin ja vakavaraisuusasteeseen (Basel II) sekä esim. tähän blogitekstiin luottolaajennuksesta, jossa on paljon samaakin asiaa, kuin tässä kirjoituksessa http://sheriffinlailla.blogit.fi/tag/luottolaajennus/
Yksityiset pankit luovat uutta velkaa kaksinkertaisella kirjanpidolla. Tietysti pankkien täytyy noudattaa kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia (vähimmäisvarantovaatimus, vakavaraisuusaste) ja asiakkaan täytyy täyttää pankin lainaehtojen kriteerit, jotka pankki itse määrittää.
Lyhyt esimerkki: jos velka on 100 000€, se kirjataan pankille debet-puolelle ja sinun tilille taas kirjataan 100 000€, joka on kirjanpidon kredit -puoli ja that's it. Tämän jälkeen olet velkasuhteessa pankkiin ja olet velvoitettu maksaan tyhjästä luodun lainan takaisin pankkiin lainaehtojen mukaisella aikavälillä. Lisäksi pankki lisää lainaan koron ja mahdolliset tilinhoitomaksut.
Pankit ovatkin kiinnostuneita lähinnä korkojen takaisin maksusta, koska se on pankkien voitto heidän luomasta "tuotteestaan". Siinä vaiheessa, kun lyhennät itse lainaa, vaikkapa 500€/kk, se vain vähennetään lainan perusosasta eli 100000€ - 500€ = 99500€. Sitten sitä rahaa ei enää ole, eihän sitä ollut olemassa lähtökohtaisestikaan. Laina oli vain numeroita, jotka häviävät takaisinmaksettaessa ala-asteella opitun vähennyslaskukaavan mukaiseseti. Jos maksaisimme kaikki velat pois, meillä ei olisi enää "rahaa" (joka ei nykyjärjestelmässä ole mahdollista, koska velkaa on aina enemmän kuin "rahaa").
Tästä päästäänkin nykyisen talousjärjestelmän erääseen suurimpaan ongelmaan. Kun yksityinen pankki luo velan tyhjästä, siihen liitetään korko, mutta tuota korkoa vastaavaa rahasummaa ei luoda velanluontihetkellä. Eli jos korko on esim. 2.5%, laina 100 000€ ja takaisinmaksuaika 20 vuotta, niin saat pankista lainaa 100 000€, mutta joudut maksamaan takaisin 27,176.69€ korkoja + 100 000€ lainan perusosan (http://laskurit.com/korkolaskuri.php). Mutta jos 95-97% rahasta luodaan tällä tavalla, mistä ihmeestä saadaan rahat korkojen maksuun? No tietysti ottamalla lisää velkaa, johon – totta kai – liitetään myös korko. Meillä on siis "mukava pikku oravanpyörä". (Tätä kutsutaan myös bruttokansantuotteen kasvuksi.)
Entäs sitten, jos joku ei kykenekään maksamaan korkoja takaisin, saati lyhentämään lainaa? Noh, siitä seuraa konkurssi, ulosotto ja omaisuuden menetys. Jos pankit osaavat pitää lainaehtonsa ja riskinhallinnan edes suurinpiirtein järkevällä pohjalla, ne ovat aina voittajan puolella. En pidä tästä järjestelmästä yhtään.
EKP:n ja yksityisten pankkien korkotasot
Euroopan keskuspankki pyrkii ohjauskorolla hillitsemään yksityisten pankkien myöntämien lainojen määrää, koska yksityiset pankit pelaavat keskenään ja valtion välillä tällä keskuspankkirahalla. Näin ollen keskuspankki yrittää lähinnä hillitä inflaatiopaineita – eli turhan lepsujen lainojen myöntämistä (=uuden rahan eli velan luomista) – nostamalla ohjauskorkotasoaan. Keskuspankki pyrkii kuitenkin myös pitämään talousjärjestelmää vakaana. Vaikka yksityinen pankki ei välttämättä olisikaan täysin luottokelpoinen saamaan keskuspankkilainaa, se kuitenkin luultavasti myönnetään, että talouteen ei aiheudu paniikkia ja epävarmuutta, joka horjuttaisi "uskoa markkinoihin".
Ohjauskorot taas vaikuttavat suoraan yksityisten pankkien myöntämien lainojen korkoihin, koska ne lainaavat keskuspankista keskuspankkirahaa (jolla yksityiset pankit hoitavat keskinäisen maksuliikenteensä. Myös valtio käyttää keskuspankkirahaa) ja maksavat siitä ohjauskorkoa. Yksityisten pankkien pitää pyrkiä markkinatalouden hengessä kasvattamaan liikevoittoaan, koska ovat yksityisellä sektorilla toimivia yrityksiä siinä missä Nokia tai M-Real. Yksityiset pankit tekevät sen lainojen koroilla, jotka ovat pankkifirman markkinoiman tuotteen – eli rahan – voitto-osuus. Lainojen korot täytyvät siis olla aina niin korkeat, että ne ylittävät sopivissa määrin, voitontavoittelun hengessä, keskuspankkilainojen korkomenot.
Mainittakoon myös, että euroalueella valtiot eivät saa lainata rahaa suoraa EKP:sta, vaan niiden täytyy velkaantua yksityisille pankeille (Maastrichtin sopimus).
Suomen valtion velka ja sen muutokset

Suomen valtion velka on "kehittynyt" seuraavalla tavalla:
vuonna 2000 - 55,54 miljardia dollaria
vuonna 2001 - 52,85 milajrdia dollaria
vuonna 2002 - 54,69 miljardia dollaria
vuonna 2003 - 66,89 miljardia dollaria
vuonna 2004 - 82,11 miljardia dollaria
vuonna 2005 - 86,61 miljardia dollaria
vuonna 2006 - 80,00 miljardia dollaria
vuonna 2007 - 88,14 miljardia dollaria
vuonna 2008 - 92,67 miljardia dollaria
vuonna 2009 - 94,67 miljardia dollaria
vuonna 2010 - 108,08 miljardia dollaria
Muidenkin valtioiden velan kehitystä voi seurata täällä: http://www.economist.com/content/global_debt_clock
Suomen valtion, yritysten ja yksityisten henkilöiden lainojen korkomenot
Mitä enemmän velkaa, sitä enemmän korkomenoja. Koska velkaa on koko ajan enemmän, korkojen suhteellinen osuus yleensä kasvaa suhteessa velan määrään. Asiaan tietysti vaikuttaa yleinen korkotaso, joka lähtee EKP:n ohjauskorosta. Yksityisten pankkien täytyy periä aina sitä enemmän korkoa myöntämistään lainoista, mitä korkeampi on keskuspankin ohjauskorko. Tästä seuraa tietysti lainojen korkomenojen suhteellisen osuuden nousua itse lainan "perusosaan" verrattuna.
Vuonna 2011 Suomen valtio maksaa noin 2 miljardia euroa korkoja näille yksityisille "rahanluontifirmoille". Sivuhuomautuksena sanottakoon, mikäli pankit olisivat valtio-omisteisia, korkovoitot tulisivat valtiolle. Se ei tokikaan ratkaisisi itse ongelmaa eli korolliseen velkaan perustuvaa talousjärjestelmää.
Suomen vientiteollisuus
Jotta valtio voisi edes teoreettisesti pitää taloutensa voiton puolella, on sen viennin oltava tuontia suurempaa. Eli kauppataseen on oltava plus -merkkinen. Suomella on siinä mielessä hyvä asema, että toistaiseksi vientiä on ollut enemmän, kuin tuontia.
vuonna 2000: 12,6 mrd. €
vuonna 2001: 11,8 mrd. €
vuonna 2002: 11,5 mrd. €
vuonna 2003: 9,4 mrd. €
vuonna 2004: 8,1 mrd. €
vuonna 2005: 5,4 mrd. €
vuonna 2006: 6,2 mrd. €
vuonna 2007: 6,0 mrd. €
vuonna 2008: 3,1 mrd. €
vuonna 2009: 1,4 mrd. €
Yhteensä +75,8 mrd. €
Iso kysymys onkin, kuinka kauan tase pysyy plussalla? Mikä on Suomen paperi- ja metsäteollisuuden tulevaisuus? Mikä on Nokian (ja siihen liittyvien alihankintafirmojen) tulevaisuus? Mikä on Suomen uusi kasvuala?
Miksi velka sekä tuloerot silti kasvavat, vaikka tase onkin plussalla? (Olipas retorinen kysymys…)
EU:n vienti/tuonti -tilastoja löytyy esim. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/external_trade/data/database
Yhteenveto
Homma ei siis toimi. Mitä sitten pitäisi tehdä?
Mielestäni suurin ongelma on koko nykyinen yhteiskuntamalli ja erityisesti siihen liittyvä talousjärjestelmä, joka pakottaa itsensä kasvamaan seurauksista välittämättä. Jos loputon kasvu ei toteudu sen ääripää on nykysäännöillä hallitsematon romahdus. Tämä on mielestäni ironista, koska ihmiset ovat nämä säännöt ja ajattelutavat keksineet.
Tässä muutama lyhyt kohta (jotka olen jo mainunnut edellisessä tekstissäni). Tämän tyyppisiä asioita pitäisi mielestäni nostaa entistä raivokkaammin syvään yhteiskunnalliseen pohdintaan:
- Meidän täytyy purkaa talouden kasvuoletukseen perustuva ajattelumalli, samalla purkautuu "kulutuksen pakko", joka on seurausta nykyisestä velkaperustaisesta talousjärjestelmästä.
- Meidän täytyy purkaa nykyisen kaltaisen palkkatyönteon välttämättömyyden ajattelumalli. Kestävillä tuotteilla ja automaatiolla voisi vähentää savupiipputeollisuus-aikaisen ajattelutavan mukaisen työnteon tarvetta radikaalisti. Tällöin ihmisille jäisi enemmän vapaa-aikaa tehdä heitä oikeasti kiinnostavia asioita.
- Meidän täytyy purkaa kilpailuyhteiskunta -ajattelumalli, maailmassa on tarpeeksi resursseja tyydyttämään kaikkien ihmisten perustarpeet ja hyvinvointi, mutta nykyinen riistokulttuuri vain tuhoaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla kiihtyvään tahtiin ja jopa kannustaa siihen.
Meidän ei siis tarvitse kilpailla toisiamme vastaan. Meidän täytyy taistella yhteisen hyvän puolesta, kaikki samalla puolella, koska elämme kaikki tällä yhteisellä – ja ainoalla – maapallollamme.
Pidetään huolta toisistamme ja ainoastamme.